Väliseinärakenteet eri vuosikymmeninä

Kerrostaloissa kaikki väliseinät olivat tavallisesti kantavia ja paksuja (~300 mm) tiilimuureja aina 1800-luvun loppuun asti. Väliseinät muurattiin luonnonkiviperustusten varaan ja seinälinja jatkui yhtenäisenä alimmasta kerroksesta aina ullakolle asti. Tiiliväliseinät rapattiin molemmin puolin tasaisiksi.

1800-luvun lopun kerrostaloissa huoneistojen välinen massiivinen tiiliseinä eristää hyvin ääntä, jolloin voimakaskaan puhe ei kuulu vierekkäisten huoneistojen välillä.

1800-luvun pientaloissa väliseinät tehtiin vaakasuuntaisista veistetyistä hirsistä. Tavallisissa taloissa voitiin hirsipinta jättää näkyviin, mutta hienoimmissa taloissa ja kartanoissa seinät paperoitiin tasaiseksi. Pientalojen väliseinät tehtiin hirsistä aina 1930-luvulle saakka.

Väliseinärakenteet 1800- ja 1900-luvun vaihteessa

1800- ja 1900-lukujen vaihde oli erilaisten väliseinärakenteiden kulta-aikaa. Kerrostaloissa kevytrakenteiset väliseinät yleistyivät, kun huoneiden ja huoneistojen koko alkoi pienentyä. Käytetyistä telinelankuista tehty Cloison-seinä oli yleinen ensimmäiseen maailmansotaan asti.

Muita 1900-luvun alun kerrostaloissa yleisiä väliseinämateriaaleja olivat kipsipohjoiset tuotteet kuten Sgagliola, Kokoliitti, Riksilevyt sekä Luginomassa (”Kananpaska”). Vastaavia tuotteita ja niiden eri koostumuksia oli markkinoilla useita.

1920- ja 1930-luvun kerrostaloissa suosituimmiksi väliseinämateriaaleiksi vakiintuivat Luginomassa ja Riksilevyt. Huoneistojen sisäiset seinät tehtiin yksinkertaisina ja huoneistojen väliset seinät yleensä ääneneristävyyden takia kaksinkertaisina, mutta kaksinkertaisenkin seinän ääneneristävyys oli tavallisesti vain välttävä. Välillä myös huoneistojen väliset seinät tehtiin yksinkertaisina ja ohuina, jolloin niiden ääneneristävyys on huono ja naapurin normaali puhe kuuluu selvästi seinän läpi.

Sotien jälkeisten kerrostalohuoneistojen välisinä seininä yleistyivät kaksinkertaiset muuratut rakenteet, joissa seinän ääneneristävyyttä saatiin parannettua lisäämällä rakenteen sisään huokoinen eriste, alkuvaiheessa yleensä aaltopahvi ja myöhemmin mineraalivilla. Villan valmistus Suomessa alkoi vuonna 1941. Huoneistojen sisäiset väliseinät muurattiin vuonna 1936 voimaan tulleen paloluokituspäätöksen mukaisesti ohuista (~70 mm) tiilistä tai kevytbetoniharkoista.

Viereisten huoneistojen väliset ääneneristävyysongelmat ovat erittäin yleisiä 1900…1950-luvuilla rakennetuissa kerrostaloissa.

Pientaloissa puurunkoiset lautaseinät syrjäyttivät perinteiset hirsiseinät 1930-luvulta lähtien, mutta kellarin väliseinät valettiin paloturvallisuuden takia betonista. Ennen lastulevyjen yleistymistä seinät jäykistettiin vinolaudoituksen avulla. Puurunkoiset lautaseinät ovat yleisiä erityisesti 1930-, 1940- ja 1950-lukujen pientaloissa.

Väliseinärakenteet 1950-luvulta lähtien

Kerrostaloissa paikallavaletut kantavat betoniset väliseinät (~150 mm) yleistyivät 50-luvun puolivälissä, kun betoni syrjäytti tiilen kantavien pystyrakenteiden materiaalina 1950-luvun kerrostaloissa. Vuonna 1955 annettiin ensimmäistä kertaa suositusarvot kerrostalohuoneistojen välisen seinän ääneneristävyydelle (tyydyttävä taso, R_w ≥ 51 dB). Arvoa hyödynnettiin suunnittelussa vuoteen 1960 asti, jollain uudeksi suositusarvoksi päivitettiin R_w ≥ 52 dB. 1950-luvun puolivälin jälkeen kerrostaloissa käytetyillä huoneistojen välisillä seinärakenteilla päästiin ääneneristävyyden osalta yleensä tyydyttävään tasoon, jolloin voimakas puhe saattaa kuulua seinän läpi, mutta sanoista ei saa selvää.

1950-luvun lopulta lähtien vierekkäisten kerrostalohuoneistojen välinen ääneneristävyys parani selvästi aikaisempaan verrattuna.

1950-luvulla puurunkoiset levyseinät alkoivat yleistyä pientalojen lisäksi myös kerrostaloissa, kun palomääräykset sallivat niiden käytön huoneistojen sisäisinä seiniä. 50-luvulla useampi kotimainen toimija alkoi valmistamaan puukuitulevyjä ja kipsilevyjen (kipsoniitti) valmistus käynnistyi. Lastulevyseinät yleistyivät 50-luvun lopulla.

1960-luvun kivikerrostalojen kantavat väliseinät tehtiin yleensä paikallavalettuina betoniseininä ja 70-luvulla betonielementeistä (paksuus ~150 mm). Perinteisten massiivitiili- ja kipsimassaseinien tekeminen loppui. Huoneistojen sisäiset kevyet seinät tehtiin puu- tai 70-luvulla teräsrunkoisina levyseininä. Nykyaikaisten kipsikartonkilevyjen valmistus alkoi Suomessa vuonna 1972. Asbestia sisältävien Lujalevyjen valmistus alkoi vuonna 1963 ja loppui 1979. Vuonna 1975 aikaisemmat väliseinien ääneneristystä koskevat suositukset muuttuivat määräyksiksi ja olivat sellaisenaan voimassa vuoteen 2000 asti.

1960-luvun pientaloissa puurankoseinien rinnalle tulivat tiilistä tai harkoista muuratut (135–150 mm) kantavat väliseinät. Puurunkoiset seinät jäykistettiin lastulevyillä aiemman vinolaudoituksen sijaan. Pientaloissa kantavien seinien alaosat sijaitsivat yleensä lattiapinnan alapuolella, jolloin erityisesti puurakenteinen seinän alaosa saattaa kosteusvaurioitua (riskirakenne). Rakenne on erittäin yleinen erityisesti vuosina 1960…1980 rakennetuissa pientaloissa.

Lattiapinnan alapuolelle jäävien puisten väliseinärakenteisen varoiteltiin olevan alttiita kosteusvaurioille jo 80-luvulla, mutta rakenne pysyi käytössä aina 2000-luvulle asti. 1980-luvulla lastulevyt menettivät maineensa niiden aiheuttaminen sisäilmaongelmien takia, minkä seurauksena kipsilevyt syrjäyttivät ne lähes kokonaan pois käytöstä.

1990-luvun alussa alettiin myös huoneistojen sisäisten seinien ääneneristävyyteen kiinnittää huomiota ja väliseinätolppien väliin saatettiin lisätä villaeriste. Vuonna 1998 huoneistojen väliseinien ääneneristysvaatimuksia tiukennettiin (kerrostalot sekä pari-/rivitalot R_w ≥ 55 dB). Arvot ovat voimassa edelleen.

Väliseinärakenteet 2000-luvulla

2000-, 2010- ja 2020-luvun kivikerrostaloissa huoneistojen väliset ja kantavat väliseinät tehdään yleensä betonielementeistä (~180 mm).

Puurakenteisissa taloissa huoneistojen väliset palo- ja ääneneristävyysvaatimukset täytyvät, kun käytetään kaksinkertaista tuplalevytettyä rankaseinää (~200 mm), jossa runkotolppien välit eristetään mineraalivillalla. Kevyet väliseinät tehdään lähes aina levytettyinä puu-/tai teräsrankaseininä. Massiivipuurakentamisen suosion lisäännyttyä väliseiniä on voitu hirren lisäksi rakentaa mm. CLT- tai MHM-levyistä. MHM-levyistä rakennettu pientalo oli esillä mm. Tuusulan Asuntomessuilla 2020.

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?