Loiva vesikatto ilman tuuletusta

Loiva vesikatto ilman toimivaa tuuletusta on yleinen riskirakenne, jota käytettiin sekä pientaloissa että kerrostaloissa. Rakenne oli yleinen erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla.

Loivalla tarkoitetaan harja-, pulpetti- ja tasakattoja, joiden kaltevuus on 1:10 tai vähemmän. Monet 1970-luvun pientalot näyttävät nopealla vilkaisulla tasakattoisilta, vaikka todellisuudessa kattomuotona on loiva pulpetti- tai harjakatto.

Alkuvaiheessa loivien kattojen vesikatteen alapuoliseen tuulettumiseen ei kiinnitetty riittävästi huomiota. Lisäksi loivan kattokulman takia rakenteesta tuli matala, mikä heikensi tuulettumista entisestään.

Riskirakenteen käyttökohteet

Loivaa vesikattoa ilman toimivaa tuuletusta käytettiin riskirakenteena sekä pientaloissa (omakotitalot, paritalot ja rivitalot) että kerrostaloissa.

Riskirakenteen käyttövuodet

Loivia kattomuotoja alettiin käyttää pientaloissa 1960-luvulla. 1970-luvulla kattomuodot loivenivat entisestään, jolloin ne alkoivat ulkoisesti muistuttaa tasakattoja. 1980-luvulla loivien kattomuotojen käyttö pientaloissa käytännössä loppui.

Kerrostaloissa loivia kattomuotoja alettiin käyttää 1950-luvulla, mutta ne yleistyivät 1960-luvulla. Kerrostalojen katot tehtiin 1960-luvulla pääosin loivina harja- ja pulpettikattoina. 1970-luvulla harja- ja pulpettikattojen tekeminen lähes loppui ja tilalle tulivat tasakatot. Ensimmäisiä ohjeistuksia vesikaton tuuletuksen toteutukseen annettiin vuonna 1971 julkaistussa RT-ohjekortissa (RT 822.42), mutta vasta 1980-luvulla vesikatteen alapuoliseen tuulettumiseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota.

Alla on esitetty puutteellisesti tuulettuvan loivan vesikaton riskirakenteen yleisyys eri vuosikymmeninä rakennetuissa asuintaloissa. Punainen väri tarkoittaa, että käyttö oli yleistä ja oranssi väri, että käyttö oli tavallista.

Riskirakenteen tunnistaminen

Loivan pulpetti- tai harjakaton erottaa tasakatosta siitä, että tasakatossa ei ole räystäskouruja. Pulpettikatossa räystäskouru on alaräystäällä ja harjakatossa molemmilla räystäillä. Välillä räystäskourut ovat piilotettu koteloräystäsrakenteen sisään, jolloin niiden havaitseminen maasta käsin voi olla vaikeaa – tällöin asia selviää katolle kiipeämällä.  

Vesikatteen alapuolista tuulettumista voi arvioida rakennekuvista (leikkauskuva tai yläpohjan rakennetyyppi), mutta yleensä se selviää vasta rakennetta avaamalla. Avaus kannattaa yleensä tehdä alakautta, ettei riko vesikatetta. Välillä katolla saattaa olla kattoluukku, jonka kautta vesikatteen alle pääsee kurkistamaan.

Riskirakenteen merkittävimmät riskit

Loivan riskirakenteeksi miellettävän kattomuodon kosteus- ja sisäilmariskejä ovat:

• Sadevesi saattaa lammikoitua katolle loivien kallistusten takia.
• Lumi ei pääse poistumaan katolta.
• Ulkoseinä- tai vesikattorakenteen sisään piilotetut räystäskourut voivat aiheuttaa rakenteisiin kosteusvaurion.
• Alun perin käytetyn vesikatteen (kattohuopa) laatu on heikko ja kiinnitystapa väärä.
• Katoissa on voitu alun perin käyttää loivalle kattokulmalle soveltumattomia epäjatkuvia katteita (esim. pelti).
• Pientalojen yläpohjarakenteesta saattaa puuttua höyrynsulku, jolloin sisäilman kosteus voi tiivistyä rakenteeseen.
• Matala ja vaakasuuntainen kattorakenne tuulettuu huonosti, jolloin kosteus ei pääse kuivumaan pois.
• Rakenteen sisään päässyt kosteus voi aiheuttaa laho-/mikrobikasvua lämmöneristeessä tai puurungossa.

Riskirakenteen vaurioitumisen todennäköisyys

Loiva tuulettumaton vesikatto ei automaattisesti tarkoita, että riskirakenteessa on vaurio. Rakenteen vaurioitumiseen vaikuttaa moni asia, ja yläpohjarakenteen kunto kannattaa yleensä selvittää tarkemmilla tutkimuksilla. Kunnossa olevaa rakennetta ei ole tarvetta korjata.

Kerrostaloissa huonosti tuulettuva loiva kattorakenne ei yleensä vaurioitu yhtä herkästi kuin pientaloissa, koska yläpohjarakenteen alareuna on vesihöyrytiiviimpi (paikallavalubetoni vs puurakenne). Tällöin samanlaista riskiä sisäilman kosteuden tiivistymisestä rakenteeseen ei ole.

Riskirakenteen vaurioriskiä pienentävät asiat

Loivan katon riskirakenteen kosteus- ja mikrobivaurioitumisen riskiä pienentävät mm. seuraavat seikat:

• Mahdollisimman jyrkkä kattokaltevuus.
• Räystään ulkopuoliset ns. roikkuvat rännikourut.
• Vanhan vesikatteen uusiminen nykyaikaiseksi kumibitumikermiksi.
• Vähäiset läpivientikohdat vesikatolla (esim. ei kattoikkunoita).
• Vesikatteen ja yläpohjan lämmöneristeen väliin jätetty ilmarako.
• Räystäille ja harjalle tehdyt tuuletusreitit.
• Yläpohjarakenteen alareunaan lisätty höyrynsulku (esim. muovi).

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?