Kosteusvaurioitunut rakennus

Omakotitalon tai osakehuoneiston paljastuminen ”hometaloksi” on monelle pelottava ja ahdistava ajatus. Homeongelmien kanssa kamppailu voi aiheuttaa fyysisten terveysoireiden lisäksi myös henkistä kärsimystä sekä merkittäviä taloudellisia tappioita. Epätietoisuus vaurioiden vakavuudesta ja oikeasta korjaustavasta pahentavat tilannetta.

Home- ja sisäilmaongelmat nousivat pinnalle 1990-luvulla, ja ovat siitä asti olleet enemmän tai vähemmän yleinen puheenaihe. Vaikka kovin homehysteria on ollut laantumaan päin viimeisen viiden vuoden aikana, saa lehdistä lukea edelleen lähes viikoittain erilaisista tapauksista, joissa unelmakoti paljastui homepommiksi.

Hyvä sisäilman laatu kiinnostaa ihmisiä ja syystä, koska keskivertosuomalainen viettää nykyisin yli 90 % ajastaan sisällä. Kosteus- ja homevauriot ovat Suomessa yksi merkittävimmistä sisäilman laatua heikentävistä tekijöistä.

Tässä julkaisussa on pyritty vastaamaan useimpiin kosteus-, mikrobi- ja homevaurioihin liittyviin kysymyksiin.

Mitä tarkoittaa kosteusvaurio, mikrobivaurio ja homevaurio?

Kosteusvaurio tarkoittaa kosteuden rakennukselle, rakenteelle tai rakennusmateriaalille aiheuttamaa vauriota. Kosteusvaurioon ei välttämättä liity mikrobi-/homekasvua, vaan kosteusvaurio voi olla esimerkiksi kosteuden aiheuttama tasoitteen irtoaminen seinästä.

Puhekielessä kosteusvauriolla tarkoitetaan kuitenkin usein samaa asiaa kuin homevauriolla.

Homevaurio tarkoittaa, että rakenteeseen tai rakennusmateriaaliin on muodostunut normaalista poikkeavaa mikrobikasvua kosteuden seurauksena. Rakennusmateriaalien kohdalla mikrobeilla tarkoitetaan homeita, sieniä, bakteereita ja hiivoja. Runsas mikrobikasvusto rakenteessa voi heikentää sisäilman laatua.

Homeet siis kuuluvat mikrobeihin, eli mikrobit ovat laajempi käsite, kuin home.

Virallinen termi homevauriolle on mikrobivaurio. Usein termejä käytetään kuitenkin ristiin sen enempää niiden välistä eroa miettimättä. Asiantuntija käyttää yleensä termiä mikrobivaurio ja muut termiä homevaurio.

Mitä tarkoittaa lahovaurio?

Lahovaurio tarkoittaa lahottajasienien rakenteille aiheuttamaa vauriota. Lahovaurion merkittävimpänä erona mikrobi-/homevaurioon on, että lahovauriossa puupohjaisen materiaalin lujuus ja sitä kautta kantavuus alkavat heiketä. Mikrobi- ja homevauriot eivät varsinaisesti vahingoita itse materiaalia.

Lahottajasienet muistuttavat rihmastoltaan homeita. Yleisimpiä kosteusvaurioituneissa rakennuksissa havaittuja lahottajasieniä ovat lattiasieni, kellarisieni ja laakakäävät.

Lahovaurio tarvitsee huomattavasti mikrobi-/homevauriota korkeamman kosteuspitoisuuden käynnistyäkseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aina kun on lahovaurioita, on myös mikrobi-/homevaurioita, mutta ei toisinpäin.

Pitkään jatkunut korjaamaton lahovaurio voi puurankaisessa tai hirsirunkoisessa talossa lopulta aiheuttaa talon romahtamisen.

Missä kosteudessa home kasvaa?

Mikrobi-/homevauriota ei voi syntyä ilman riittävää kosteutta.

Eri materiaaleille on olemassa eri kosteusarvot homekasvun käynnistymisen suhteen. Esimerkiksi puupohjaisten materiaalien homekasvu vaatii käynnistyäkseen noin 75 %:n suhteellisen kosteuden. Mineraalivillan raja-arvona taas pidetään 95 %:n suhteellista kosteutta.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että homeet/mikrobit eivät häviä rakenteesta mihinkään kosteuden poistuttua. 

Erittäin yleinen harhaluulo on, että jos rakenteessa ei tarkastushetkellä havaita kosteutta, ei siinä voi olla homettakaan. Eli kerrataan vielä: se, että rakenne on mitattu ”kuivaksi”, ei tarkoita, etteikö siinä voisi olla mikrobi-/homevauriota.

Kosteuden poistuminen rakenteesta hidastaa tai pysäyttää mikrobien kasvun, eli homevaurio menee ns. lepotilaan. Kuivunut mikrobi-/homevaurio voi kuitenkin edelleen heikentää sisäilman laatua. Mikrobeilla on tapana ”pölistä” enemmän kuivana, eli joissain tapauksissa kuivunut mikrobivaurio voi jopa heikentää sisäilman laatua kosteaa mikrobivauriota enemmän.

Lepotilassa olevaan pysähtyneeseen mikrobikasvustoon tulee suhtautua yhtä vakavasti kuin aktiiviseen kasvustoon.

Missä lämpötilassa home kasvaa?

Optimaalinen lämpötila mikrobi-/homekasvulle on noin 10–30 °C. Kasvu voi alkaa, kun lämpötila on 0–50 °C. Yleensä rakenteiden kohdalla homekasvun lämpötilavaatimukset täyttyvät.

Mitä muuta home vaatii kasvaakseen?

Riittävän kosteuden ja sopivan lämpötilan lisäksi muita mikrobien/homeiden vaatimia kasvuedellytyksiä ovat

1. happi
2. riittävä määrä ravinteita
3. sopiva pH.

Happea on rakenteissa yleensä riittävästi vaurion käynnistymiseksi (pois lukien veden alla olevat puupaalut). Homekasvun näkökulmasta myös ravinteita on yleensä tarpeeksi. Home ei ole kovin nuuka ravinteiden suhteen, vaan sille kelpaa esimerkiksi materiaalin pinnalla oleva pöly. Optimaalinen pH-arvo homekasvun kannalta on 5–7, mutta kasvu on mahdollista pH:n ollessa välillä 1–10. Tietyillä materiaaleilla, kuten betoni, mikrobien kasvun materiaalin sisällä estää liian korkea pH-arvo (emäksisyys), joka betonilla on noin 13.

Kuinka nopeasti homevaurio syntyy?

Se kuinka nopeasti homevaurio syntyy, riippuu ympäröivistä olosuhteista ja materiaalista. Tavallisesti homevaurion syntymiseen voi kulua kuukausia tai vuosia, mutta esim. puupohjainen materiaali voi sopivassa lämpötilassa ja kosketuksissa veden kanssa mikrobivaurioitua jo päivissä.

Lähtökohtaisesti puurakenteilla homesienten kasvu optimilämpötilassa käynnistyy, kun suhteellinen kosteus on viikkoja tai kuukausia yli 75 %. Yli 95 %:n suhteellisessa kosteudessa silminnähtävää homekasvua voi tulla materiaalin pintaan jo muutamassa vuorokaudessa.

Tämä on tärkeää huomioida mm. rakennustyömailla puutavaraa ja kipsilevyjä varastoidessa: Syksyllä katoksen alla sateelta suojassa varastoidun puutavaran pintaan voi muodostua hometta jo muutamassa päivässä. Näin ollen sisälle asennettavat helposti homehtuvat materiaalit tulee työmaalla säilyttää sisäolosuhteissa ennen asentamista.

Mille kosteus- tai homevaurio haisee?

Sitä mille kosteus-/homevaurio haisee ei pysty yksiselitteisesti määrittämään, koska eri mikrobisuvut erittävät erilaisia hajuja.

Ehkä tunnetuin mikrobivaurioon viittaava haju on ns. maakellarimainen haju, jota tuottaa sisäilmaan mm. kosteusvaurioituneessa rakenteessa yleinen aktinomykeetti (sädesieni). Myös mm. ummehtunut tai pistävä haju voivat viitata homevaurioon.

Onko ummehtunut haju aina hometta?

Ummehtunut haju ei aina tarkoita, että hajun aiheuttajana olisi home/mikrobit. Useimmiten ummehtunut haju johtuu puutteellisesta ilmanvaihdosta.

Miten poistaa homeen haju?

Rakennuksesta homeen haju poistuu yleensä vasta homevaurioitunut materiaali poistamalla tai rajoittamalla ilmayhteyttä vauriomateriaalista sisäilmaan.

Homeen hajun poistaminen erityisesti tekstiileistä saattaa olla vaikeaa. Työterveyslaitos on laatinut ohjeet irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen. Ohje on ladattavissa täältä.

Mitä oireita home tai hometalossa asuminen voivat aiheuttaa?

Home tai hometalossa asuminen voivat aiheuttaa monenlaisia oireita, joista altistumisen ensivaiheessa tyypillisiä ovat erilaiset ärsytysoireet, kuten

• ihon tai silmien ärsytys, kirvely, punoitus, kutina tai ihottuma
• hengitysteiden ärsytys, nuha, yskä, kurkun käheys tai kurkkukipu.

Lisäksi homealtistuminen voi aiheuttaa mm. väsymystä, päänsärkyä, kuumeilua ja lihas-/nivelkipua. Pitkään jatkunut altistuminen voi aiheuttaa mm. allergista nuhaa, erilaisia infektiosairauksia sekä astmaa. Oireet voivat olla erilaisia eri ihmisillä, koska yksilöllinen herkkyys vaihtelee.

Onko home tai homeelle altistuminen vaarallista?

Pitkäaikainen altistuminen homevauriolle voi olla vaarallista, ja aiheuttaa pysyviäkin terveyshaittoja.

Lyhytaikaisen ja lievän altistumisen ei yleensä katsota olevan vaarallista. Toki hetkellisiä oireita voi herkimmille tulla myös lievän altistumisen seurauksena. Lyhytaikainen, mutta merkittävä altistuminen esim. mikrobivaurioita purettaessa, saattaa kuitenkin aiheuttaa ohimeneviä oireita useammille, allekirjoittanut mukaan lukien.

Tarkkaa tietoa siitä, millainen altistumismäärä olisi ns. turvallista, ei ole olemassa.

Hyvä on kuitenkin muistaa, että homeita/mikrobeja on joka puolella, eikä niiltä voi, eikä pidäkään kokonaan välttyä. Useissa tutkimuksissa on todettu, että erityisesti lasten olisi tärkeä altistua monipuolisesti mikrobeille lapsuudessa. Tämän on todettu vähentävän mm. astmaan sairastumista. Aihetta koskevaan suomalaiseen tutkimukseen voi tutustua täällä.

Asioiden, joiden on todettu lisäävän sisätilojen mikrobien moninaisuutta (mikrobidiversiteetti) sekä ns. hyvää altistumista ovat mm.

• huonekasvit (sisältävät paljon mikrobeja), lue aiheeseen liittyvä artikkeli täältä
• koirat (kuljettavat mukanaan paljon mikrobeja), lue aiheeseen liittyvä artikkeli täältä
• sisarukset (kuljettavat mukanaan paljon mikrobeja).

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että liiallinen altistus mikrobeille/homeille voi aiheuttaa sisäilmaoireita ja heikentää terveyttä.

Mitkä homeet ovat vaarallisia?

Eri mikrobien/homeiden vaarallisuutta on hankala arvioida luotettavasti, koska eri mikrobit aiheuttavat erilaisen terveysriskin: osa mikrobeista on toksisia, osa allergisoivia ja jotkut voivat aiheuttaa elimistössä suoran infektion. Osa mikrobeista voi olla paljon toksisempia epäorgaanisessa materiaalissa, kuten mineraalivillassa, kuin orgaanisessa materiaalissa, kuten puussa. Lisäksi erilaiset toksiinit yhdessä voivat pahentaa yhteisvaikutusta (1 + 1 = 3).

Miten homealtistumista voidaan hoitaa?

Paras tapa oireiden hoitoon on yleensä se, että altistuminen oireiden aiheuttajalle lakkaa. Pitkään jatkuneiden sisäilmaoireiden hoidossa kannattaa kääntyä asiaan perehtyneen lääkärin puoleen.

Kuinka yleisiä hometalot ovat?

Suomessa huonokuntoisten asuntojen sekä kosteus- ja homevaurioiden osuus on muihin Euroopan maihin verrattuna pieni.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2012 teettämän julkaisun mukaan merkittävien kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyys omakotitaloissa, paritaloissa ja rivitaloissa on 7–10 % ja kerrostaloissa 6–9 % kerrosalasta. Merkittävästi kosteus- ja homevaurioituneissa omakotitaloissa, paritaloissa ja rivitaloissa asuu noin 221 000–443 000 ihmistä ja kerrostaloissa noin 103 000–154 000 ihmistä.

Toisen arvion mukaan noin joka toisessa asuinrakennuksessa olisi kosteusvaurioita, mutta tämä tieto on vanhentunut ja antaa liian kriittisen kuvan asuinrakennuskannan kunnosta.

Totuus on todennäköisesti jossain näiden kahden arvion välissä.

Mikä kosteus-/homevaurion aiheuttaa?

Kosteus-/homevaurion yleisin aiheuttaja on maakosteus, eli maasta rakenteeseen siirtyvä kosteus. Tämän takia merkittävä homevaurio sijaitsee yleensä maahan kosketuksissa olevassa rakenteessa, kuten kellarin seinässä, alapohjassa tai sokkelin alaosassa. Oikein tehdyssä ja ylläpidetyssä rakenteessa maakosteuden siirtyminen rakenteeseen on estetty, jolloin vaurioita ei pääse syntymään.

Muita yleisimpiä kosteus-/homevaurion aiheuttajia ovat:

• Vesikattovuoto, joka vaurioittaa yleensä ensin yläpohjarakennetta. Pitkään jatkuva vesikattovuoto voi vaurioittaa myös muita rakenteita, kuten ulkoseiniä ja lattiarakennetta.
• Vedeneristeen puuttuminen tai sen vuotaminen märkätilassa. Vaurio on yleensä suihkun ympärillä olevissa rakenteissa.
• Putkivuoto, joka voi aiheutua mm. hajonneesta tai vuotavasta käyttövesi-, lämpö- tai viemäriputkesta. Rakenteiden sisällä kulkevien putkien vuodot havaitaan yleensä viiveellä, minkä takia ne saattavat aiheuttaa laajoja vaurioita. Pahimman putkivuodon aiheuttaa yleensä käyttövesiputken hajoaminen, koska käyttövesiputkissa vedenpaine on suurin.
• Laitevuoto, jonka aiheuttaa yleensä pesukoneen, lämminvesivaraajan, jäähdytyslaitteen, ilmanvaihtokoneen tai jääkaapin/pakastimen vuotaminen.
• Sisäilman kosteus, joka saattaa tiivistyä materiaalien pinnalle. Liian korkea sisäilman kosteus vaurioittaa yleensä kylmään ulkoilmaan rajautuvia rakenteita, kuten ulkoseiniä ja yläpohjaa.
• Puutteet rakennustyömaan kosteudenhallinnassa, jolloin rakenteisiin voi aiheutua homevaurioita jo ennen rakennuksen valmistumista. Työmaa-aikaiset kosteusvauriot johtuvat yleensä materiaalien puutteellisesta sääsuojauksesta ja varastoinnista, betonirakenteiden päällystämisestä liian kosteana tai työmaalla tapahtuneesta vesivahingosta.

Kosteus-/homevaurioille altistavia tekijöitä ovat virheelliset rakenneratkaisut tai materiaalivalinnat, suunnittelu- tai rakennusvirheet, huollon/ylläpidon laiminlyönti, materiaalien vanheneminen tai kuluminen sekä rakennuksen virheellinen käyttö.

Minkä ikäisissä rakennuksissa on yleensä eniten homevaurioita?

Homevaurioita on yleensä eniten vanhoissa pientaloissa. Lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että kosteus-/homevaurio on sitä todennäköisempi, mitä vanhempi rakennus on.

Alla olevassa kuvaajassa on esitetty kosteusvaurion yleisyys eri vuosina rakennettujen pientalojen yleisimmissä riskirakenteissa. Data perustuu asuntokaupan kuntotarkastusten yhteydessä vuosina 2016-2020 tehtyihin havaintoihin.

Arvoja voidaan pitää suuntaa antavina, vaikka datasta puuttuukin osa yleisten riskirakenteiden, kuten huonosti tuulettuvien puurossipohjien sekä kivirakenteisten kellarin seinien vaurioista.

Asuinkerrostaloille ei vastaavanlaista dataa ole saatavilla. Kerrostalojen kohdalla vanhat rakennukset eivät todennäköisesti korostuisi samalla tavalla, koska niissä on käytetty hyvin kosteutta kestäviä rakenneratkaisuja, kuten massiivitiiliseiniä.

Missä homevaurio yleensä sijaitsee?

Kosteus-/homevaurio sijaitsee useimmiten maata vasten olevassa rakenteessa (kellarin seinä, alapohja), koska maasta rakenteisiin siirtyvä kosteus on yleisin vaurion aiheuttaja. Muita yleisiä vauriosijainteja ovat ulkoseinän alaosa tai sokkeli, yläpohja (vesikattovuoto) tai pesuhuonetta ympäröivät rakenteet (putkivuoto tai vedeneristeen vuoto).

Alla olevassa kuvaajassa on esitetty pientalon homevaurion tyypillinen sijainti/tyyppi. Data perustuu Juhani Pirisen vuonna 2006 tekemään väitöskirjaan, jonka aineistona käytettiin 429 vuosina 1998–2002 tarkastettua omakotitaloa.

Homevaurioiden näkökulmasta voidaan todeta, että rakennuksen alin kerros on yleensä riskialttein. Tämä pätee sekä pien- että kerrostaloihin.

Mistä tietääkö onko asunnossa, talossa tai mökissä hometta?

Rakennuksessa on syytä epäillä olevan hometta tai muuta sisäilmahaittaa, jos

• sisätiloissa on usein havaittavissa poikkeavaa hajua
• sisäpinnoilla on silminnähtäviä värimuutoksia tai kosteusjälkiä
• sisätiloissa koetaan heikkoon sisäilman laatuun viittaavia oireita ja oireet lieventyvät rakennuksesta poistuttaessa.

Homevaurioille tyypillistä on, että kaikki tilassa olijat eivät oireile.

Varmuuden homevaurion olemassaolosta saa vasta tarkemmilla rakenteita avaavilla tutkimuksilla. Sisäilman mikrobipitoisuutta voi arvioida myös sisäilmanäytteiden avulla, mutta sisäilmanäytteessä havaitut poikkeavat arvot eivät yksinään ole riittävä todiste homevaurion olemassaolosta, vaan näytteiden tueksi tarvitaan aina myös rakennetutkimuksia.

Miten toimia, jos epäilee sisäilmaongelmia tai hometta omakotitalossa?

Omakotitalossa vastuu vaurioista ja niiden korjaamisesta kuuluu kiinteistön omistajalle. Jos epäilee sisäilmaongelmia tai hometta omakotitalossa, kannattaa aina ensin ottaa yhteyttä sisäilmaongelmiin perehtyneeseen asiantuntijaan. Jos ei tiedä mistä lähteä liikkeellä, niin lähtökohtaisesti kannattaa valita asiantuntija, jolla on voimassa oleva rakennusterveysasiantuntijan pätevyys. Asiantuntijan pätevyyden voi tarkastaa täältä.

Ensivaiheessa voi tilata myös homekoiratarkastuksen, mutta tarkemmat tutkimukset sekä mahdollinen korjaussuunnittelu kannattaa aina jättää rakenteisiin perehtyneen asiantuntijan tehtäväksi.

Jos kyseessä on talokauppariita, on toimintaperiaate alussa sama. Edellistä omistajaa (myyjä) kuuluu reklamoida vasta, kun tiedetään mitä reklamoidaan. Myyjää saa toki informoida asiasta ja hyvissä ajoin, mutta tätä ei lasketa reklamoinniksi. Yleinen toimintamalli kuitenkin vaihtelee: osassa päin Suomea tapana on lähteä alusta asti yhdessä myyjän kanssa selvittämään, että mikä rakennuksessa on pielessä.

Juristi kuuluu sotkea soppaan mukaan vasta, kun vauriot ja niiden laajuus ovat selvillä.

Talokauppariidoissa on hyvä muistaa, että vauriota ei saa lähteä korjaamaan ennen, kun reklamaatio on käsitelty. Poikkeuksen tähän tekee esim. akuutti vesivahinko, joka tulee korjata mahdollisimman nopeasti. Tällöin tulee huolehtia korjauksen tarkasta dokumentoinnista.

Reklamaation jälkeen myyjälle on varattava tilaisuus perehtyä havaittuihin virheisiin.

Lain mukaan reklamaatio tulee tehdä kohtuullisessa ajassa siitä, kun virhe on voitu huomata. Sellaista käsitettä kuin myyjän vastuuaika ei ole olemassa. Reklamoinnin maksimiaikana pidetään yleensä viittä vuotta kaupantekohetkestä.

Miten toimia, jos epäilee sisäilmaongelmia tai hometta taloyhtiössä?

Taloyhtiössä rakennuksen rakenteet omistaa taloyhtiö, joten rakenteissa mahdollisesti piilevien homevaurioiden selvittäminen kuuluu taloyhtiön vastuulle. Jos epäilee sisäilmaongelmia tai hometta taloyhtiössä, tulee ensin ottaa yhteyttä isännöitsijään. Osakkaalla ei ole oikeutta teettää rakenteisiin avauksia tai tutkimuksia ilman taloyhtiön lupaa, edes omalla kustannuksella.

Jos asia ei isännöitsijän/hallituksen puolelta etene, voi osakas ongelmien jatkuessa ottaa yhteyttä kaupungin tai kunnan terveystarkastajaan.

Taloyhtiöt ovat sisäilma- ja homeongelmien näkökulmasta haastavia, koska vauriosta kärsivä taho on osakas/vuokralainen, mutta vaurion korjaamisesta vastaava taho on taloyhtiö. Taloyhtiömaailmassa ongelmiin reagoidaan usein hitaasti, niitä vähätellään tai ne korjataan puutteellisesti.

Miten toimia, jos epäilee sisäilmaongelmia tai hometta vuokra-asunnossa?

Jos epäilee sisäilmaongelmia tai hometta vuokra-asunnossa, tulee ensin ottaa yhteyttä vuokranantajaan. Vuokranantajan velvollisuutena on lähteä edistämään asian hoitamista.

Jos kyseessä on taloyhtiö, tulee vuokranantajan heti ilmoituksen saatuaan ottaa yhteyttä taloyhtiön hallitukseen ja isännöitsijään. Sisäilmaongelmat liittyvät yleensä rakenteissa oleviin vaurioihin tai ilmanvaihdon puutteelliseen toimintaa -> nämä kuuluvat yleensä taloyhtiön vastuulle -> niissä olevien ongelmien tai vaurioiden selvittämisestä vastaa taloyhtiö.

Jos vuokranantaja tai taloyhtiö ei jostain syystä haluaisi edistää asiaa, niin siinä tapauksessa vuokralainen voi ottaa yhteyttä kunnan terveystarkastajaan (viranomainen), joka voi ”pakottaa” vuokranantajan/taloyhtiön toimimaan.

Vuokralaisen näkökulmasta asia on suhteellisen stressitön – jos ongelmiin ei tunnu löytyvät ratkaisua, voi hän irtisanoa vuokrasopimuksen ja muuttaa muualle.

Voiko hometalon korjata?

Hometalon voi korjata, ja sen voi useimmiten korjata myös oikeaoppisesti. On kuitenkin joitain poikkeustapauksia, joissa korjaustavaksi joudutaan valitsemaan ns. vaihtoehtoinen menetelmä.

Aiheellisempi kysymys on, että kannattaako tai onko hometaloa järkeä korjata? Tällöin vastaus löytyy usein rahasta. Ennen hometalon korjaamiseen ryhtymistä kannattaa selvittää, kuinka paljon korjaukset maksavat. Jos korjauksiin menee enemmän rahaa, kuin mitä rakennuksen arvo on, ei korjaaminen välttämättä ole järkevää.

Miten hometalo korjataan?

Hometalon korjaamisessa tulee noudattaa seuraavia vaiheita:

1. Vaurion syyn ja laajuuden selvittäminen.
2. Vaurion syyn poistaminen tai sen rajoittaminen.
3. Vaurion korjaaminen.

Kosteus- tai homevaurion oikeaoppinen korjaustapa on lähtökohtaisesti vaurioituneen materiaalin poistaminen ja korvaaminen. Nykytiedon valossa erilaisia desinfioivia korjaustapoja tulee välttää, koska niistä on todettu olevan enemmän terveyshaittaa kuin -hyötyä.

Tarvitseeko vanhaa kosteusvauriota korjata?

Lähtökohtaisesti vanhaa ja kuivunutta kosteusvauriota ei ole tarpeen korjata muista kuin ulkonäkösyistä.

Vanha ja kuivunut kosteusvaurio kannattaa kuitenkin korjata siinä tapauksessa, jos se on aiheuttanut homevaurion. Kuivunut home-/mikrobivaurio voi heikentää sisäilman laatua jopa kosteaa mikrobivauriota enemmän.

Miten hometalosta pääsee eroon?

Hometalosta pääsee eroon korjaamalla, purkamalla tai myymällä sen.

Ennen korjauksiin ryhtymistä kannattaa konsultoida asiantuntijaa oikean korjaustavan ja -laajuuden valitsemiseksi. Rakennusta tulee aina käsitellä kokonaisuutena. Pätevä asiantuntija osaa myös neuvoa kannattaako korjauksiin ryhtyä ja kuinka paljon korjaaminen tulee maksamaan.

Hometalosta pääsee eroon myös myymällä sen eteenpäin sellaisenaan, mutta tällöin on erittäin tärkeää informoida uutta ostajaa kaikista rakennuksessa tiedossa olevista vaurioista tai ongelmista. Pelkkä ongelmien suullinen esilletuonti ei riitä, vaan asiat tulee listata kirjallisesti kauppakirjan liitteeksi. Hometaloa myytäessä on tärkeä teettää rakennukseen kattava kuntotarkastus/kuntotutkimus, jonka yhteydessä rakenteita avataan ja vaurio-/korjauslaajuus saadaan kirjattua ylös. Tällä tavoin vältytään ikäviltä talokauppariidoilta.

Jos vauriot tai ongelmat ovat erittäin laajoja, tai haluaa muuten vain varmistaa, ettei kaupoista synny laatuvirheeseen liittyen jälkiseuraamuksia, voi hometalon myydä ns. purkukuntoisena. Kun kauppakirjaan kirjataan, että kiinteistön rakennukset myydään purkukuntoisina, on myyjän vastuu rakennusten kunnosta kaupanteon jälkeen käytännössä olematon.

Tällöin myös kauppahinnan tulee vastata purkukuntoisen kohteen hintaa. Jos kohde myydään asuttavan kohteen hinnalla, ei purkukuntoinen-kirjaus poista myyjän vastuuta kokonaan. Rakennus kannattaa siis myydä purkukuntoisena vain silloin, kun sekä sen kunto että myyntihinta vastaavat sitä.

Kiitos mielenkiinnostanne!

Epäilettekö rakennuksessanne kosteusvauriota? Jos kyllä, niin älkää epäröikö ottaa yhteyttä!

Lue myös

Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä?

Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?