Kaksoisbetonilaatta-alapohja

Kaksoisbetonilaatta-alapohja, jossa laattojen välissä lämmöneristeenä on lastuvilla (Toja) tai mineraalivilla, on riskirakenne. Rakennetta on käytetty jonkin verran sekä pien- että kerrostaloissa 1940…1970-luvuilla.

Riskirakenne koostuu kahdesta betonilaatasta, joista alempi on valettu suoraan maata vasten. Lämmöneriste on laattojen välissä. Kosteuseristettä (muovi tai pikisively) on voitu käyttää alalaatan ala- tai yläpinnassa.

Riskinä rakenteessa on erityisesti lämmöneristeen mikrobivaurioituminen kosteuden seurauksena.

Riskirakenteen käyttökohteet

Riskirakennetta (kaksoisbetonilaatta) on käytetty jonkin verran sekä pientaloissa (omakotitalot, paritalot ja rivitalot) että kerrostaloissa. Rakennetta on käytetty erityisesti märkätiloissa, vaikka asunnon muiden tilojen alapohjarakenne olisi puukoolattu lattia.

Riskirakenteen käyttövuodet

Lämmöneristettyä maanvastaista kaksoisbetonilaatta-alapohjaa on teoriassa voitu käyttää jo 1930-luvulla, jolloin kevytbetoni (Siporex) tuli markkinoille. 1940-luvulla kevytbetonin rinnalle tulivat kevytsorabetoni (Leca) sekä lastuvillalevy (Toja). Laattojen välissä voitiin käyttää mineraalivillaa 1950-luvulta lähtien.

Kaksoisbetonilaatta-alapohja lastuvilla-, kevytsora- tai kevytbetonilämmöneristeellä on esitetty vuonna 1955 julkaistussa alapohjarakenteita koskevassa RT-ohjekortissa.

Pientaloissa lämmöneristetyn kaksoisbetonilaatan käyttö yleistyi 1960-luvulla, kun rintamamiestaloista siirryttiin yksikerroksisten matalien talojen aikaan. Lastuvillalevyn käytöstä luovuttiin vuosikymmenen lopulla.

1970-luvulla laattojen väliin asennettiin yleensä solumuovieriste (EPS). Solumuovilla eristetty kaksoisbetonilaatta ei ole riskirakenne.

1980-luvulla kaksoisbetonilaatan käyttö väheni, kun lämmöneriste sijoitettiin yhä useammin laatan alapuolelle. 1980-luvun jälkeen rakennetta ei juurikaan ole käytetty. Vuonna 1991 päivitetystä RT-ohjekortista ei maanvastaista kaksoisbetonilaatta-alapohjaa enää löydy.

Maanvastaista kaksoisbetonilaatta-alapohjaa voidaan pitää hyvän rakentamistavan mukaisena ennen vuotta 1991 valmistuneissa rakennuksissa.

Alla on esitetty riskirakenteen, eli kaksoisbetonilaatta-alapohjan yleisyys eri vuosikymmeninä rakennetuissa taloissa. Punainen väri tarkoittaa, että riskirakenteen käyttö oli yleistä ja oranssi väri, että käyttö oli tavallista.

Riskirakenteen tunnistaminen

Riskirakenteen (kaksoisbetonilaatta-alapohjan) tunnistaa yleensä rakennekuvista (leikkauskuva tai alapohjan rakennetyyppi), mutta rakenne selviää viimeistään lattian läpi tehtävällä rakenneavauksella.

Riskirakenteen merkittävimmät riskit

Kaksoisbetonilaatta-alapohjan merkittävimpänä riskinä on laattojen välissä olevan lämmöneristeen mikrobivaurioituminen kosteuden seurauksena. Lisäksi betonilaatan yläpinnassa oleva pikisively saattaa sisältää haitallisia PAH-yhdisteitä (kreosootti).

Eristetilan kohonnut kosteus johtuu yleensä joko:

• Maasta rakenteeseen kapillaarisesti tai vesihöyrymuodossa (diffuusio) siirtyvästä kosteudesta.
• Eristetilaan asennettujen käyttövesi- tai lämpöputkien vuodoista.
• Vesivahingoista (erityisesti märkätilojen kohdalla).

Betonilaatta itsessään on tiivis, mutta vaurioituneesta eristekerroksesta voi olla ilmayhteys sisäilmaan ylälaatan reuna-alueilta sekä läpivienneistä. Tällöin vauriot heikentävät sisäilman laatua ja saattavat aiheuttaa sisäilmaongelmia.

Riskirakenteen vaurioitumisen todennäköisyys

Kaksoisbetonilaatta-alapohjan riskirakenteessa lämmöneriste ei aina ole vaurioitunut, koska vaurioitumiseen vaikuttaa moni asia.

Riskirakenteessa lämmöneristeen kunto kannattaa selvittää tarkemmilla tutkimuksilla. Kunnossa olevaa rakennetta ei ole järkevää korjata – jos rakenne ei ole vaurioitunut viimeisen 50 vuoden aikana, se tuskin vaurioituu tulevien vuosikymmentenkään kuluessa.

Riskirakenteen vaurioriskiä pienentävät asiat

Kaksoisbetonilaatta-alapohjan kosteusvaurioitumisen riskiä pienentävät mm. seuraavat seikat:

• Rakennuksesta poispäin kallistavat vierustojen maanpinnat, sadevesien ohjaaminen pois sokkelin luota sekä toimivat salaojat.
• Hyvä ja kuiva perusmaa.
• Alemman laatan alta löytyvä kapillaarikatkokerros esim. sora tai sepeli.
• Alemman laatan ala- tai yläpinnassa käytetty kosteuseristys (muovi tai pikisively).
• Laattojen välissä lämmöneristeenä lastuvilla- tai villalevyn sijaan käytetty kevytsora tai EPS.
• Käyttövesiputket, jotka kulkevat eristetilan sijasta lattiarakenteen yläpuolella.
• Hyvin vesihöyryä läpäisevä lattiapäällyste.

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?