2010-luvun omakotitalot

2010-luvun kuluessa pientalojen ulkonäkö muuttui modernimpaan suuntaan. Talo on yleensä puurunkoinen ja julkisivu on lautaverhoiltu. Vesikattona on esim. murrettu harjakatto, joka on katettu tummalla tiili- tai peltikatteella.

Yhteiskunta ja rakentaminen 2010-luvulla

2010-luvulla isojen kansainvälisten yritysten vaikutusvalta kasvoi entisestään. Kannettavat tietokoneet, tabletit ja älypuhelimet tulivat lähes jokaiseen kotiin. Sosiaalisesta mediasta tuli osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Tekoäly ja nanoteknologia kehittyivät. Huoli ilmastonmuutoksessa lisääntyi erityisesti nuorten keskuudessa.

Suomessa talouskasvu oli 2010-luvulla heikohkoa vaikkakin mm. peliala synnytti uusia suomalaisia miljonäärejä. Iso osuus työvoimasta menetettiin suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Vuosikymmenen lopulla puhkesi Koronaviruspandemia, joka oli monelle ihmiselle ensimmäinen todellinen kriisi koko elämän aikana.

Asuntomarkkinoilla elettiin ensimmäistä kertaa historiassa nollakorkojen aikaa, mutta uusien valmistuneiden pientalojen määrä oli matala ja laski koko vuosikymmenen ajan. Osa uusista pientaloista suunniteltiin nollaenergiataloina ja hirsi-/massiivipuurakentaminen kasvatti suosiotaan. Älytalot olivat vakiintuneet käyttöön. Talopaketti- ja avaimet käteen -talot sekä yhtiömuotoinen omakotirakentaminen kattoi suurimman osan rakentamisen volyymista. Paikallarakentamisen osuus pieneni vuosikymmenen loppuun mennessä noin 10 prosenttiin.

2010-luvun omakotitalon arkkitehtuuri ja asuntosuunnittelu

2010-luvun aikana perinteisiä klassisia tyylejä kopioivien pientalojen pieneni ja modernien talojen osuus kasvoi. Yhä useampi uusi talo oli ulkonäöltään linjakas ja pelkistetyn yksinkertainen. Arkkitehdit ja sisustussuunnittelijat olivat yhä enenemissä määrin talotoimittajien apuna talomallien suunnittelussa.

2010-luvun pientalo on yleensä rakennettu omistustontille, vaikka kaupunkien vuokraamien tonttien määrä alkoi kasvaa. Vuokratonttien osuus oli noin 20 % luokkaa. Talojen pinta-alat lähtivät vuosikymmenen aikana laskuun, ja ylisuurten talojen suosio laski vuosikymmenen takaisesta. Vuosikymmenen lopulla asuintilojen keskivertopinta-ala saattoi olla enää noin 120 m².

Suosituimpia olivat lautaverhoillut puutalot, mutta myös kivi- ja hirsitaloja tehtiin paljon. Hirsirakentamisen osuus kasvoi merkittävästi: vuosikymmenen alussa sen osuus oli noin 10 % ja vuosikymmenen lopulla se lähestyi jo 30 %. Puutalojen julkisivussa yleisin oli vaakapaneeli. Kivitalot rapattiin tasaiseksi. Moderni julkisivu on pelkistetty, klassisesta julkisivukoristelusta luovuttiin. Sokkeli on yleensä tasainen ja maalattu.

Muodikkaita värejä olivat valkoinen, vaaleanharmaa sekä musta ja tummanharmaa. Yleistä oli maalata julkisivu vaaleaksi/vaaleanharmaaksi ja ikkunoiden smyygilistat ja kaiteet yms. korostekohdat mustaksi/tummanharmaaksi – tai toisinpäin.

Ikkunoiden ja lasipintojen koko suureni entisestään. Erityisesti olohuoneen ikkunat tehtiin usein lähes lattiasta kattoon ulottuvina maisemaikkunoina. Moderneista taloista ylimääräiset ikkunaruudut ja välipuitteet sekä ikkunoiden vuorilistat karsittiin pois, ainoastaan smyygilistat jäivät.

Vesikattomuotoina suosittuja olivat pulpettikatto, harjakatto sekä murrettu harjakatto. Tasakattoja tehtiin todella vähän, vaikka niitä voidaan pitää modernin arkkitehtuurin ihanteiden mukaisena. Tasakattojen 70-luvulla saama huono maine todennäköisesti vaikutti niiden suosioon edelleen. Mansardikattojen osuus väheni edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Myös aumakattoja tehtiin hyvin vähän. Vesikatteena käytettiin yleensä tummaa tiili- tai peltikatetta.

Monet talovalmistajat alkoivat käyttää normaalia korkeampaa huonekorkeutta. Tavallinen huonekorkeus on 260–280 cm. Olohuone on usein tehty vinokattoisena ja muita tiloja korkeampana. Sisustuksessa suosittuja olivat isot laattapinnat. Vuosikymmen loppua kohti mentäessä puun rooli korostui. Mustaa ja valkoista käytettiin paljon rinnakkain. Mustat keittiöt olivat yleisiä.

2010-luvun omakotitalon rakenteet

2010-luvun pientalojen rakenteet ovat lähtökohtaisesti huolellisesti suunniteltuja ja varmatoimisia. Perinteisiä riskirakenteita tehtiin aikakauden taloihin erittäin harvoin. Merkittävin ero edellisen vuosikymmen taloihin oli lämmöneristekerrosten paksuuden kasvaminen vuonna 2010 kiristyneiden U-arvovaatimusten takia.

2010-luvun pientaloissa yleisiä perustamistapoja olivat sokkelipalkki- sekä betoninen tai harkoista muurattu perusmuuriperustus. Heikosti kantavalla maaperällä perustusten kantavuus varmistettiin teräspaalujen avulla. Perustusrakenteiden ympärille tuli tehdä vettä läpäisevä sorakerros ja perustukset routasuojattiin solumuovilevyillä, kuten EPS tai XPS.

Salaojina käytettiin kestäviä muovisia tuplaputkia, jotka sijoitettiin anturoiden alapinnan alapuolelle. Vähintään osa salaojien tarkastuskaivoista on yleensä jätetty näkyviin.

Sokkelissa ja kellarin maanvastaisissa seinissä käytettiin betonin lisäksi usein kevytsoraharkkoja tai erilaisia lämpöharkkoja. Perustusrakenteet kosteuseristettiin ulkopuolelta. Matalaperusteisissa rakennuksissa eristeenä käytettiin muovista perusmuurilevyä (patolevy), mutta kellarin seinät eristettiin kumibitumikermillä. Lämmöneriste (EPS, XPS) asennettiin rakenteen ulkopintaan.

Alapohjat tehtiin maanvaraisina tai tuulettuvina rossipohjina. Rossipohjat olivat suosittuja, koska niitä pidettiin kosteusteknisesti varmatoimisina.

Maanvaraiset betonialapohjat lämmöneristettiin alapuolelta EPS- tai XPS-levyillä. Lattiapinnan koron tuli kellaria lukuun ottamatta olla vähintään 300 mm ympäröivää maanpintaa ylempänä. Eristeen alla on sora-/sepelikerros, jonka seassa on radonpoistoputkisto.

Rossipohjat tehtiin yleensä betonisista ontelolaatoista ja EPS-levyillä eristettynä. EPS-eriste asennettiin usein ontelolaatan päälle, vaikka rakenteen kosteusteknisen toiminnan kannalta parempi sijainti on laatan alapinta. Ryömintätilat ovat korkeita ja niiden tuulettumista on usein tehostettu puhaltimella/huippuimurilla.  Ryömintätilan pohjalla on oikeaoppisesti soraa, mutta myös kevytsoraa tai vaahtolasia on voitu käyttää. Soran alla on usein EPS-lämmöneriste.

Puutalojen välipohjat tehtiin puupalkeista ja ääneneristeenä käytettiin villaa. Kivitalojen välipohjat tehtiin ontelolaatoista ilman ääneneristettä. Yläpohja tehtiin tavallisesti puurakenteisena, mutta myös ontelolaattoja käytettiin. Lämmöneristeenä on mineraalivilla tai puukuitueriste. Villan kanssa käytettiin höyrynsulkumuovia, mutta puukuitueristeen kanssa ilmansulkua.

Ulkoseinät ovat useimmiten puurakenteiset, mutta myös erilaiset harkkoseinät olivat yleisiä. Hirsi- ja massiivipuuseinien (mm. CLT) suosio alkoi kasvaa, osasyynä varmasti uusien määräysten sallima helpotus U-arvovaatimuksissa. Puurunkoiset ulkoseinät lämmöneristettiin mineraalivillalla tai puukuitueristeellä (ekovilla). Mineraalivillan kanssa rakenteen sisäpintaan asennettiin höyrynsulkumuovi, mutta ekovillan kanssa ilmansulkupaperi. Harkkoseinät rapattiin molemmin puolin. Lauta- ja tiilijulkisivu tehtiin tuulettuvana. Tiilijulkisivun tuuletusraon tuli ohjeiden mukaan olla vähintään 30 mm paksu.

Ikkunat ovat puuta tai puuta ja alumiinia, sisäänaukeavia 3-lasisia ja 2-puitteisia lämpölasisisäpuitteella varustettuja. Ikkunoiden ja seinien välissä tilkkeenä on polyuretaanivaahto.

Vesikatto tehtiin puisista kattoristikoista. Tiilikatteen alle asennettiin aina aluskate ja peltikatteen alle vaihtelevasti.

2010-luvun omakotitalon järjestelmät

2010-luvun pientalossa on lämpö tuotetaan pumpun avulla. Lämmönlähteenä on maa (maalämpö), aurinko (aurinkopaneelit), sisäilma (poistoilmalämpö) tai ulkoilma (vesi-ilmalämpö). Järjestelmä on vesikiertoinen keskuslämmitys, jossa lämpö jaetaan huoneisiin yleensä lattialämmityksen avulla. Lattialämmitysputket ovat muovia (PEX), mutta pattereiden lämpöputket ovat komposiittia tai terästä. Lämmitystä on usein tehostettu ilmalämmityksen (ilmalämpöpumppu) tai varaavan takan avulla.

Viemärit ja käyttövedet ovat alkuperäisiä. Viemäriputket ovat PP-muovia (polypropeenia) ja käyttövesiputket kuparia, komposiittia tai muovia (PEX).

Ilmanvaihtona on lämmöntalteenotolla (LTO) varustettu koneellinen tulo-poistoilmanvaihto. Lue lisää eri ilmanvaihtojärjestelmien hyvistä ja huonoista puolista täältä.

Sähköt ovat alkuperäiset. Sähkökaapelit ovat MMJ. Kaikki pistorasiat ovat maadoitettu ja vikavirtasuojattu (pois lukien jääkaapin pistorasia ja valaisinpistorasiat).

Esimerkkirakennus – 2010-luvun omakotitalo

2010-luvun omakotitalon sisäilmaston olosuhteet

2010-luvun pientalon (omakotitalon, paritalon, rivitalon) sisäilman laatu ja olosuhteet:

2010-luvun omakotitalon merkittävimmät riskit

2010-luvun pientalossa ei yleensä ole riskirakenteita, eikä merkittäviä kosteus- tai sisäilmariskejä.

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?