1990-luvun kerrostalot

1990-luvun kerrostalo on tavallisesti suurikokoinen, betonielementeistä kasattu ja sen julkisivua koristavat lasitetut parvekkeet. Vesikattona on harja-, pulpetti- tai tasakatto.

1990-luvulla rakennettuja kerrostaloalueita Helsingissä ovat mm. Vuosaari, Ruoholahti ja Herttoniemi. Muulla maassa vastaavia alueita ovat mm. Kuopion Petonen, Oulun Meritulli ja Lahden Ankkuri.

Yhteiskunta ja rakentaminen 1990-luvulla

1990-luvulla kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen. Idänkaupan loppuminen sekä kovasti velkautuneet kotitaloudet ja yritykset syöksivät Suomen lamaan. Laman aikana työttömyys nousi korkeaksi, yrityksiä meni nurin, asuntokupla puhkesi ja asuntojen hinnat romahtivat. Asuntolainojen korko pysyi korkeana. Moni rakennusalan yritys meni konkurssiin tai siirtyy pohjoismaiseen omistukseen.

Nokian, markan devalvaation ja valtion velanoton avulla talous saatiin uudestaan nousuun. Automaation ja tietotekniikan yleistyminen muuttivat yhteiskuntaa. Matkapuhelimista ja mikroaaltouuneista tuli vuosikymmenen hittituotteita. Suomen EU-jäsenyyden myötä asuntolainojen korot kääntyivät laskuun ja laina-ajat nousuun.

Laman jälkeen uusien kerrostaloasuntojen rakentaminen kiihtyi. Useita teollisuusalueita muutettiin asuinalueiksi ja kerrostaloalueita nousi erityisesti merenrantoihin. Kerrostalojen keskimääräinen koko ja kerrosluku alkoivat jälleen kasvaa. Taloja alettiin suunnittelemaan eri käyttäjäprofiileille sopiviksi. Ekokaupungit ja kestävä kehitys nousivat puheenaiheiksi.

1990-luvun kerrostalon arkkitehtuuri ja asuntosuunnittelu

1990-luvun kerrostaloarkkitehtuuri edustaa postmodernismia, joka toimi vastareaktiona 70-luvulla teollisesti tuotettujen kerrostalolähiöiden yksitoikkoisuuteen ja harmauteen. 

1990-luvulla kerrostalojen koko ja kerrosluku alkoivat uudestaan kasvaa. Suurin osa uusista kerrostaloista pystytettiin elementeistä, mutta elementtitekniikan kehittyminen mahdollisti erimuotoisten, -näköisten ja -kokoisten julkisivuosien yhdistelemisen. Julkisivupintana on yleensä tiili-, klinkkeri- tai alimmassa kerroksessa kivilaatta. Väribetonin käyttö oli yleistä ja pinnan väritys monipuolistui.

Parvekkeet muuttuivat avaramman näköisiksi, kun pieliseinät korvattiin pilareilla. Parvekelasitukset alkoivat yleistyä.

Harja- ja pulpettikatto olivat yleisiä, mutta myös tasakattoja tehtiin. Harja- tai pulpettikatoissa vesikatteena käytettiin peltiä ja tasakatoissa kumibitumikermiä.

Yhden rapun yhdessä kerroksessa on tavallisesti neljä erikokoista asuntoa. Isoimmat huoneistot ovat läpitalonhuoneistoja. Pohjaratkaisu on selkeä ja toimiva, mutta niissä ei juurikaan ole vaihtelua eri talojen välillä. Huonekorkeus on lähellä lain sallimaa minimikorkeutta, eli 250 cm. Sisäpuoleisten kantavien seinien pinnat ovat maalattua betonia, mutta kevyiden väliseinien pinnat ovat levytettyjä. Pesuhuoneiden pinta-ala kasvoi esteettömyysvaatimusten myötä ja huoneistosauna tehtiin myös pienimpiin asuntoihin.

Porrashuoneen porrasaskelmat ovat usein mosaiikkibetonia, mutta lepo- ja sisääntulotasot muovimatolla tai -laatoilla päällystettyä betonia. Porrashuoneen kattopinnat on päällystetty akustiikkalevyillä, mikä vähentää porrashuoneista asuntoihin kantautuvaa melua. Esteettömyyden takia hissi rakennettiin yleensä myös 3- ja 4-kerroksisiin taloihin.

1990-luvun kerrostalon rakenteet

1990-luvun kerrostalon rakenteiden tai rakennusmateriaalien osalta merkittävin muutos aikaisempaan oli, kun rakenteiden oikeaoppiseen tuulettumiseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota. 

Perustukset routasuojattiin EPS-lämmöneristeellä. Huonosti kantavalla maalla perustusten painuminen estettiin betoni- tai teräspaalujen avulla. Salaojat tehtiin yleensä muoviputkista. Putket on usein asennettu anturan alapinnan yläpuolelle.

Perusmuurit ja sokkeli on valettu betonista tai kasattu betonielementeistä. Perusmuuri on kosteus- ja lämmöneristetty ulkopuolelta. Ulkopuolisena kosteuseristyksenä käytettiin muovia tai bitumia ja lämmöneristeenä EPS-levyjä. Sokkelin lämpökatkona on usein sokkelihalkaisu, jossa betonisokkelin sisään asennettiin valuvaiheessa lämmöneristeeksi EPS.

Alapohjat tehtiin maanvaraisena betonilaattana tai ontelolaatoista (tuulettuva rossipohja). Lämmöneristeenä käytettiin EPS-levyjä. Kellarin alapohja voitiin valaa suoraan maata vasten.

90-luvun kerrostalon ylivoimaisesti yleisin runkotyyppi oli betonielementeistä kasattu kirjahyllyrunko, jossa kaikki rakennuksen poikittaissuuntaiset betoniseinät sekä rakennuksen keskellä kulkeva pituussuuntainen seinä ovat kantavia. Pitkien sivujen ulkoseinät eivät ole kantavia. Kirjahyllyrungossa kaikki huoneistojen väliset seinät olivat paksua (~180 mm) betonia ja niiden ääneneristävyys on hyvä. Kaikki huoneistojen sisäseinät ovat kevyitä. Kevyet väliseinät tehtiin puu- tai teräsrunkoisina ja levytettiin kipsilevyillä. Märkätilojen seinät saatettiin muurata harkoista. Väliseinien sisällä alettiin käyttää ääneneristevillaa.

Väli- ja yläpohjat tehtiin ontelolaatoista. Välipohjissa ei yleensä käytetty askeläänieristettä. Yläpohja lämmöneristettiin laatan yläpuolelta joko mineraalivillalla (~250 mm) tai erityisesti tasakatoissa kevytsoralla (300–500 mm). Lämmöneristeen alle asennettiin höyrynsulku vaihtelevasti.

Ulkoseinät kasattiin useimmiten betonisandwichelementeistä, mutta myös paikallamuurattuja tiilijulkisivuja tehtiin jonkin verran. Lämmöneristeenä käytettiin mineraalivillaa, jonka paksuus oli noin 140 mm. Myös polyuretaanieristettä voitiin käyttää.

Julkisivun taustalla tuli käyttää tuuletusrakoa, jonka paksuus betonijulkisivuilla oli 20 mm ja muuratuilla tiilijulkisivuilla 30 mm. 1990-luvulla julkisivun betoniulkokuoren laatu parani merkittävästi, kun betonin lujuusominaisuuksiin ja suojahuokoistukseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi tiilijulkisivuissa alettiin käyttää ruostumattomasta teräksestä valmistettuja tiilisiteitä, mikä lisäsi niiden käyttöikää.

90-luvun ikkunat ovat puisia sisäänaukeavia 3-lasisia ja 2-puitteisia lämpölasisisäpuitteella varustettuja. Puualumiini-ikkunoiden käyttö alkoi yleistyä, mutta niiden laadussa oli paljon puutteita. Myös ikkunoiden puuosien laatu oli heikkoa.  Ikkunoiden ja seinien välissä tilkkeenä on polyuretaanivaahto.

Harja- ja pulpettikatossa peltikatteen alla käytettiin aluskatetta vain, jos katto tehtiin loivana.

1990-luvun kerrostalon järjestelmät

1990-luvun kerrostalon lämmitysjärjestelmänä on alkuperäinen vesikiertoinen keskuslämmitys, teräksiset patterit ovat ikkunoiden alla. Lämpöjohdot ovat terästä. Pattereita tai lämpöjohtoja ei ole uusittu. Rakennus on liitetty kaukolämpöön.

Viemärit ja käyttövedet ovat alkuperäisiä. Viemäriputket ovat PVC-muovia ja käyttövesiputket kuparia.

Asunnossa on koneellinen poisto tai koneellinen tulo-poistoilmanvaihto. Ilmanvaihtokanavat on tehty pellistä. Lue lisää eri ilmanvaihtojärjestelmien hyvistä ja huonoista puolista täältä.

Alkuperäiset sähkökaapelit (MMJ) on asennettu muovisissa suojaputkissa välipohja- ja seinärakenteiden sisään. Keittiön, WC- ja märkätilojen pistorasiat ovat maadoitettuja ja muiden tilojen maadoittamattomia. Pistorasioita ei ole vikavirtasuojattu. 

Esimerkkirakennus – 1990-luvun kerrostalo

1990-luvun kerrostalon sisäilman olosuhteet

1990-luvun kerrostalon sisäilman laatu ja olosuhteet:

*Joustavan lattiapäällysteen käyttäminen parantaa askeläänteneristävyyttä.

1990-luvun kerrostalon merkittävimmät riskit

1990-luvun kerrostalo ei tavallisesti sisällä merkittäviä riskejä. Kerrostaloissa rakenteet ja järjestelmät kuuluvat taloyhtiön vastuulle. 1990-luvun kerrostalon yleisimmät rakenteelliset riskit ovat:

• Julkisivuliitosten ja -pellitysten virheellinen toteutustapa.

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?