Ikkunat eri vuosikymmeninä

Alkukantaisissa asunnoissa ei ollut ikkunoita ollenkaan, vaan luonnonvaloa tuli sisään oviaukon ja savuluukkujen kautta. Keskiajalla savupirttien seinään saatettiin lisätä pieni puinen luukkuikkuna. Ikkunalasin sijasta käytettiin erilaisia valoa läpäiseviä kalvoja, kuten sian virtsarakkoa tai syntymättömän vasikan nahkaa.

Ikkunat 1700-luvulla

Suomessa ikkunalasi yleistyi vasta 1700-luvulla, mutta toisarvoisten tilojen ikkunoissa saatettiin käyttää kalvoja vielä pitkään. Ikkunoiden pääpuitteet olivat puuta, mutta puitteen sisällä olevat lukuisat pienemmät lasiruudut oli kehystetty lyijypuittein.

Puupuitteet syrjäyttivät lyijypuitteet pääosin 1700-luvun lopussa. Lasit valmistettiin puhaltamalla, mikä ei aluksi mahdollistanut isojen ikkunaruutujen käyttöä. 1700-luvun alkupuolella ikkunat olivat vielä tavallisesti korkeuttaan leveämpiä. Ikkunat saatettiin ulkopuolelta varustaa suljettavin puuluukuin.

Ennen 1800-lukua ikkunat olivat yksinkertaisia (yksi puite, jossa yksi lasi), joten ne kondensoivat, eli hikoilivat sisäpuolelta talvisin.

Ikkunat 1800-luvulla

1800-lukua kohti mentäessä ikkunoiden korkeus ohitti niiden leveyden. 1800-luvun kivikerrostaloissa ikkunoiden korkeus oli tavallisesti 2,1–2,4 m.

Karmit asennettiin paikoilleen jo seiniä muurattaessa. Karmin ja seinän välissä käytettiin tilkkeenä mm. pellavarivettä ja sammalta. Tilke saatettiin kyllästää kreosootilla ennen asennusta.

1800-luvun puolivälissä kaksinkertaiset sisään-ulosaukeavat ikkunat korvasivat aikaisemmat yksinkertaiset ikkunat, minkä myötä ikkunoiden lämpöhukka sekä kosteuden kondensoituminen pienenivät merkittävästi.

Ikkunat olivat kuitenkin edelleen vetoisia, joten sisäpuite tiivistettiin talvella esim. liimapaperilla.

Kaikki ikkunat eivät vielä olleet saranoituja ja sisäpuite tavallisesti irrotettiin kesäksi. Savupirtteihin saatettiin tehdä luukkuikkunoita aina 1800-luvun lopulle asti.

Ikkunat 1900-luvun alussa

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ikkunoiden korkeus oli tavallisesti vielä yli 2 m, mutta laski 1920-luvulla ensin alle 2 metriin ja funktionalismin myötä 1930-luvulla noin 1,5 metriin. Rakennustekniikan kehittyminen toi 1930-luvulla käyttöön matalat, koko huoneen levyiset nauhaikkunat sekä nurkkaikkunat.

Kerrostaloissa sisään-ulosaukeavista ikkunoista siirryttiin sisäänaukeaviin ikkunoihin 30-luvulla. Ikkunoiden valmistaminen siirtyi työmaalta puusepänverstaisiin. Koneellisesti vedetty ikkunalasi korvasi aikaisemman puhaltamalla valmistetun lasin 1930-luvulla. Lasi kiinnitettiin puitteeseen pellavaöljystä valmistetulla lasikitillä ja puuosat suojattiin pellavaöljymaalilla.

1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa ikkunoissa käytetyn puutavaran laatu oli erinomaista – ikkunakarmit ja -puitteet tehtiin laadukkaasta ja pitkään kasvaneesta honkapuusta, joka kaadettiin vasta 150–250 vuotta vanhana. Laadukkaat puuikkunat tulee ensisijaisesti pyrkiä kunnostamaan, ei uusimaan. Näin ohjeistetaan mm. Helsingin rakennusvalvontaviraston ikkunoiden muutostyötä koskevassa ohjeessa.

Ikkunat 1960-luvulta alkaen

1960-luvulla myös pientaloissa siirryttiin käyttämään sisäänaukeavia ikkunoita. Ikkunoiden puuosat suojattiin tummanruskeilla puunsuoja-aineilla tai lateksimaalilla, mikä heikensi ikkunoiden käyttöikää. Ikkunatilkkeenä alettiin pellavariveen sijasta käyttää mineraalivillaa. Ikkunoille annettiin moduulimitat vuonna 1968.

1960-luvulla ikkunoissa käytetyn puutavaran laatu romahti, kun niissä alettiin käyttää valikoimatonta ja nuorena kaadettu puutavaraa.

Kolmilasisten ikkunoiden ja umpiolasien (lämpölasi) käyttö yleistyi vuoden 1973 energiakriisin jälkeen ja vanhoihin kaksilasisiin ikkunoihin saatettiin lisätä kolmas lasi jälkikäteen. Energiakriisi myös pienensi ikkunoiden kokoa hetkellisesti. Nykyaikaisten ikkuna- ja selektiivilasien valmistus alkoi Suomessa 80-luvulla.

Puuikkunat olivat asuinrakentamisessa pitkään lähes ainoa ikkunatyyppi, kunnes 1990-luvun puolivälin tienoilla yleistyivät ikkunat, joissa ulompi puite on alumiinia. Puu-alumiini-ikkunoiden laatu oli aluksi heikko, mutta parani vuosi vuodelta.

Nykyisin suurin osa asuntojen uusista ikkunoista on kaksipuitteisia ja kolmilasisia MSE-puu-alumiini-ikkunoita. Ikkunat suojamaalataan tehtaalla ja asennetaan paikoilleen yleensä polyuretaanivaahdolla.

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?