1980-luvun omakotitalot

1980-luvun pientalo on tyypillisesti tiili- tai lautaverhottu. Julkisivu on väriltään punainen, mutta listat ovat valkoiset (tai tummanruskeat). Myös valkoinen tiilipinta oli yleinen. Julkisivussa näkyy puuosien leikkisä koristelu. Vesikattona on jyrkkä harja- tai pulpettikatto.

Yhteiskunta ja rakentaminen 1980-luvulla

1980-luvulla pitkään jatkuneen kylmän sodan takia ihmisten haaveet olivat vaihtuneet materiasta terveyteen ja maailmanrauhaan. Populäärikulttuuri voimistui kotimaisen Punk- ja Rock-musiikin myötä. Kotitalouksien hittituotteita olivat astianpesukone ja videonauhuri.

80-luvulla Suomessa elettiin idänkaupan kulta-aikaa. Rahamarkkinat vapautuivat, lainansaanti helpottui ja yritykset alkoivat kansainvälistyä. Pankit tyrkyttivät asuntolainoja kuluttajille ja kotitalouksien velkaantuminen kasvoi hurjaa vauhtia, vaikka asuntolainojen korko oli korkealla. Pankit saattoivat antaa 100 % asuntolainaa, ilman takuita tai säästöjä.

Omistusasumisen suosio kasvoi ja asuntojen hinnat nousivat kovaa vauhtia. Vuosikymmenen loppuun mennessä suurin osa suomalaisista asui omistusasunnoissa.

Lähiöasumiseen kyllästyttiin ja asuntorakentamisen painopiste siirtyi kerrostaloista takaisin pientaloihin. Rivitaloja rakennettiin enemmän kuin minään muuna vuosikymmenenä. Aravalainoitteisten asuntojen osuus asuntotuotannosta pieneni ja vapaarahoitteisten osuus kasvoi.

1980-luvun omakotitalon arkkitehtuuri ja asuntosuunnittelu

1980-luvulla pientaloarkkitehtuurissa jatkui aikaisemmalla vuosikymmenellä käynnistynyt postmoderni suuntaus. Postmodernismi oli vastareaktio vuosikymmeniä jatkuneelle modernille funktionalismille. Tyylille ominaista olivat historiallisten tyylien kopiointi, koristelu ja leikkisyys.

Talopakettien suosio kasvoi ja tarjolla olevien erilaisten talomallien määrä lisääntyi. Talotehtaiden esitteisiin alkoi ilmestyä mm. historiallisia kartanoita etäisesti muistuttavia malleja sekä perinteisiä hirsitaloja. Myös rivitalojen ulkonäkö monipuolistui. Osa taloista rakennettiin kuitenkin edelleen 70-luvun tyyppitalosuunnitelmien mukaisesti.

Yksikerroksiset talot olivat yleisimpiä, mutta myös kaksikerroksisia rakennettiin paljon. Vuonna 1987 markkinoilla olleiden suosituimpien pientalomallien asuintilojen pinta-ala oli keskimäärin noin 113 m². Pienin kohteista oli pinta-alaltaan 60 m² ja suurin 240 m². Tavallinen tontin pinta-ala kaupungeissa on vähän yli 1000 m², mutta maaseudulla tontit ovat huomattavasti isompia. Tontti on yleensä oma, vuokratonttien osuus on noin 15 % luokkaa.

Betonisokkelit maalattiin tai jätettiin betonipinnalle, mutta harkkosokkelit tasoitettiin. Tasoitetta profiloitiin mm. käyttämällä kivirouhetta ja harjattua pintaa.

Julkisivussa perinteinen punainen savitiili sekä edellisen vuosikymmenen lopulla yleistynyt valkoinen lohkotiili olivat suosittuja, mutta kellertävääkin tiiltä käytettiin. Tiilijulkisivuissa tummanruskeiden puuosien (räystäslaudat, ikkunavälit jne.) käyttö oli edelleen yleistä. Tiilitaloihin voitiin olohuoneen kohdalle tehdä kulmikas erkkeri.

Lautaverhoiltujen julkisivujen suosio kasvoi edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Punaiseksi maalattu lomalaudoitus valkoisine listoine oli suosittu. Muunkin väriset (mm. sininen ja keltainen) julkisivulaudoitukset olivat suosittuja, mutta listoituksen väri oli kuitenkin puujulkisivussa useimmiten valkoinen. Julkisivulaudoituksena voitiin käyttää myös vaaka- tai pystypaneelia.

80-luvulle ominaista oli koristeellisten ja muotoiltujen ikkunoinen vuorilautojen, räystäslautojen ja kaiteiden rakentaminen. Ikkunoiden vuorilaudat muotoiltiin usein siten, että ylimmän vuorilaudan molemmat päät ylittävät pystyvuorilautojen reunat. Lisäksi pystyvuorilautojen alapäät ylittävät alavuorilaudan alareunan. Vuorilaudoitus muistuttaa π:tä. Julkisivu saattoi näyttää 1800-luvun sveitsiläis- ja nikkarityylin teolliselta ja pelkistetyltä kopiolta.

Ikkunoiden ulkonäköön saatiin maalaisromantiikkaa, kun ikkunaruutu jaettiin pienempiin ruutuihin. Aikaisemmilta vuosilta tuttu, kapealla tuuletusikkunalla varustettu neliöikkuna oli kuitenkin yleisin. Valkoisten karmien lisäksi käytettiin edelleen paljon tummanruskeita karmeja.

80-luvulla ylivoimaisesti suosituimmat kattomuodot olivat perinteinen jyrkkä harjakatto sekä aumakatto. Muita kattomuotoja tehtiin vain vähän. Jyrkkien kattomuotojen takia suosituksi tuli tumma tiilikatto. 80-luvulla käyttöön tulivat teräspoimulevy- ja aaltokatteet. Vuosikymmenen lopulla asbestia sisältävien katemateriaalien asentaminen loppui.

Kaksikerroksissa taloissa voitiin olohuone/tupa tehdä kahden kerroksen korkuisena. Keittiön yhteyteen tehtiin usein erillinen ruokailutila. Keittiö ja ruokailutila avautuvat olohuoneeseen, keittiön ja olohuoneen välisestä ovesta luovuttiin, mutta varsinaisesta avokeittiöstä ei vielä voida puhua. Sisustuksessa muuratut takat sekä tummat paneelikatot olivat yleisiä. 80-luvun pientalon huonekorkeus on yleensä matala, noin 250 cm, mutta kellarin huoneet ovat matalampia.

1980-luvun omakotitalon rakenteet

1980-luvulla pientalojen rakenteissa tapahtui muutoksia hyvään suuntaan. Muutoksia rakenteisiin tehtiin, kun lastulevyjen aiheuttamat sisäilmaongelmat, alapohjarakenteiden lattiasienivauriot sekä ulkoseinien ja tasakattojen kosteusvauriot nousivat julkisuuteen.

Perustamistavoissa ei tapahtunut merkittävää muutosta aikaisempaan. Yleisiä perustamistapoja olivat reunavahvistettu laatta, sokkelipalkki- sekä perusmuuriperustus. Perusmuuri saatettiin betonin sijaan muurata kevytsoraharkoista. Routivalla maalle rakennettaessa perustukset routasuojattiin EPS-solumuovilevyillä. Perusmuurin ympärille tuli ohjeiden mukaan tehdä vettä läpäisevä sorakerros, mutta soran sijaan käytettiin usein hiekkaa tms.

Salaojat tehtiin muovisista yksikerroksisista peltosalaojaputkista, muista materiaaleista valmistettuja salaojaputkia ei enää juuri käytetty. Putket asennettiin usein virheellisesti anturan alapinnan yläpuolelle. Tarkastuskaivot valmistettiin yleensä betonista ja niiden kannet jäivät maan alle piiloon.

Sokkeli tehtiin usein valesokkelirakenteena (riskirakenne), mutta valesokkelin käyttö väheni vuosikymmenen kuluessa. Rakenteen vaurioriski pieneni, kun sokkelin ulkopinnan kosteuseristäminen yleistyi. Ulkopinta eristettiin muovisen perusmuurilevyn (patolevy) avulla tai nostamalla routaeristeen päälle asennettu muovikalvo sokkelia vasten. Sokkelin kosteuseristys voitiin myös sivellä sokkelin sisäpintaan, kuten aikaisemmin. Sokkelihalkaisuissa lämmöneristeenä käytettiin pääasiassa EPS-levyjä.

Kellarin maanvastaiset seinät lämmöneristettiin yleensä sisäpuolelta (riskirakenne). Lämmöneristeenä käytettiin mineraalivillaa, joka peitettiin sisäpuolisella tiilimuurauksella. Lämmöneristeenä voitiin käyttää myös EPS-levyjä, polyuretaania tai kevytsora-/kevytbetoniharkkoja. Vuosikymmenen loppua kohti mentäessä lämmöneristys tehtiin yhä useammin EPS-levyillä rakenteen ulkopintaan. Seinät voitiin myös muurata huokoisista kevytsoraharkoista, jolloin lisälämmöneristystä ei välttämättä käytetty. Seinät suojattiin kosteudelta yleensä ulkopuolelta vain muovikalvolla tai perusmuurilevyllä (riskirakenne). Myös sisäpuolista pikisivelyä käytettiin edelleen.

Alapohjarakenne on yleensä maanvarainen. Maanvaraiset betonialapohjat lämmöneristettiin yleensä alapuolelta EPS-levyillä. Edelleen käytettiin myös kaksoisbetonilaattaa (EPS-eriste) sekä yläpuolelta villalla lämmöneristettyä betonilaattaa (riskirakenne). Betonilaatan alla käytettiin soran sijasta usein hiekkaa tms. Muovikalvon käyttö eri kohdissa rakennetta oli yleistä.

Ryömintätilalliset alapohjat (rossipohja) alkoivat uudestaan yleistyä, mutta olivat harvinaisia. Rossipohjat tehtiin puu-, betoni- tai kevytbetonirakenteisina. Puurakenteinen alapohja tehtiin puupalkeista ja eristettiin villalla. Betonirakenteisessa alapohjassa käytettiin ontelo- tai liittolaattoja. Lämmöneriste asennettiin yleensä rakenteen yläpintaan: EPS tai mineraalivilla + puukoolattu lattia (riskirakenne). Ryömintätilan korkeudessa ja tuuletuksessa on tavallisesti puutteita. Ryömintätilan pohjalla on soran sijasta hiekkaa/savea tai muovi (riskirakenne).

Puutalojen välipohjat tehtiin puupalkeista ja ääneneristeenä käytettiin villaa. Kivitalojen välipohjat tehtiin ontelolaatoista, liittolaatoista tai kevytbetonielementeistä ilman ääneneristettä.

Ulkoseinät ovat yleensä puurunkoiset ja mineraalivillalla lämmöneristetyt. Myös tiilistä sisäkuorta voitiin käyttää, mutta aiempaa vuosikymmentä harvemmin. Puurunkoseinän sisäpinnassa on höyrynsulkumuovi. Julkisivun tuulettumiseen alettiin kiinnittää enemmän huomioita ja sekä tiilen että lautaverhouksen taakse tehtiin ohut (15–20 mm) tuuletusrako.

Puurakenteisten väliseinien alaosat saatettiin edelleen asentaa lattiapinnan alapuolelle (riskirakenne), erityisesti yläpuolelta lämmöneristettyä tai kaksoisbetonialapohjaa käytettäessä. Lattiasienivaurioiden yleistyessä seinien alaosia alettiin nostaa harkkojen avulla lattiapinnan tasoon.

Vuosikymmenen kuluessa kipsikartonkilevyt tulivat sisäseinä- ja -kattopintojen levytyksessä lastulevyjen tilalle, kun lastulevyjen aiheuttamat sisäilmaongelmat nousivat otsikoihin.

80-luvulla käytettiin puisia sisäänaukeavia 3-lasisia ja 3-puitteisia kytkettyjä tai 3-lasisia ja 2-puitteisia lämpölasisisäpuitteella varustettuja ikkunoita. Ikkunoiden puuosien laatu oli heikkoa. Puuosien tumma käsittely nopeutti ikkunoiden vaurioitumista erityisesti aurinkoisella eteläseinustalla. Ikkunoiden ja seinien välissä tilkkeenä on polyuretaanivaahto.

Vesikaton kantavat rakenteet kasattiin tehdasvalmisteisista puuristikoista. Yläpohjan lämmöneristeenä käytettiin villaa ja rakenteen alareunassa höyrynsulkumuovia. Yläpohjan ja vesikaton tuuletukseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota tasaisissa katoissa havaittujen virheiden takia. Teräspoimulevy- ja aaltokatteiden alla ei välttämättä käytetty aluskatetta, ja kiinnitysruuvit porattiin katteen läpi, mikä lisää kattovuotojen riskiä. Tiilikaton alla käytettiin aluskatetta, mutta pahvisen aluskatteen vedenpitävyys on heikko.

1980-luvun omakotitalon järjestelmät

1980-luvun pientalossa on suora sähkölämmitys, jokaisen ikkunan alla on sähköllä toimivat teräspatterit.

Viemäriputket ovat PVC-muovia ja ne ovat alkuperäiset. Käyttövesiputket ovat alkuperäisiä kupariputkia ja ne ovat teknisen käyttöikänsä päässä.

Ilmanvaihto on alun perin ollut painovoimainen tai koneellinen poistoilmanvaihto, mutta se on tyypillisesti uusittu koneelliseksi tulo-poistoilmanvaihdoksi myöhemmin. Lue lisää eri ilmanvaihtojärjestelmien hyvistä ja huonoista puolista täältä.

Sähköt ovat alkuperäiset. Sähkökaapelit ovat MMJ, keittiön, WC- ja märkätilojen pistorasiat ovat maadoitettuja ja muiden tilojen maadoittamattomia. Pistorasioita ei ole vikavirtasuojattu. 

Esimerkkirakennus – 1980-luvun omakotitalo

1980-luvun omakotitalon sisäilmaston olosuhteet

1980-luvun pientalon (omakotitalon, paritalon, rivitalon) sisäilman laatu ja olosuhteet:

1980-luvun omakotitalon merkittävimmät riskit

1980-luvun pientaloista löytyy tyypillisesti joitakin perinteisiä riskirakenteita sekä muita kosteus- ja sisäilmariskejä. Riskirakenteiden määrä kuitenkin väheni aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. 1980-luvun pientalon (omakotitalon, paritalon, rivitalon) yleisimpiä riskejä ovat:

• Puuttuvat tai virheellisesti tehdyt salaojat tai salaojat, joihin on ohjattu vesikaton sadevedet.
• Kellarin maanvastaiset seinät, jotka ovat kosteus- ja lämmöneristetty sisäpuolelta.
• Kellarin maanvastaiset kevytsoraharkkoseinät, joita ei ole vedeneristetty ulkopuolelta. Puutteellisesti eristetyt seinät läpäisevät myös radonia.
• Valesokkelirakenne erityisesti, jos seinä on puurunkoinen.
• Maanvarainen yläpuolelta lämmöneristetty alapohjarakenne, kun lämmöneristeenä on mineraalivilla.
• Puurakenteinen tuulettuva alapohja, joka tuulettuu huonosti tai jonka pohjalla on märkää maata, savea jne.
• Puurunkoiset väliseinät, joiden alaosa on lattiapinnan alapuolella.
• Tiiliverhoiltu ulkoseinä, jos julkisivun tiilimuurin takaa puuttuu tuuletusrako, tai tuuletusrako on tukossa erityisesti, jos ulkoseinä on puurakenteinen.
• Vesikattovuodot.
• Toimimaton tai huonosti toimiva ilmanvaihto.

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?