Radon rakennusten sisäilmassa

Radon on keuhkosyöpää aiheuttava hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jonka pääasiallinen lähde on maaperä.

Tietämys rakennusten radonongelmiin liittyen alkoi kasvaa 1980-luvun alussa, jolloin myös Säteilyturvakeskus (STUK) julkaisi Suomen ensimmäisen radonkartan. Sisäilman terveyshaittojen aiheuttajana radon jäi taka-alalle 1990-luvulta lähtien kosteus- ja mikrobivaurioihin liittyvän uutisoinnin yleistyessä. Aivan viime vuosina ovat radonin vaarat nousseet uudestaan pinnalle sisäilma-asiantuntijoiden keskuudessa.

Sisäilman radonpitoisuus vaihtelee riippuen siitä, missä päin Suomea rakennus sijaitsee. Sijainnin lisäksi rakennusvuodella ja käytetyillä rakenneratkaisuilla on merkittävä vaikutus sisäilman radonpitoisuuteen. Radonia on tyypillisesti eniten vuosina 1980…2000 rakennetuissa pientaloissa. Ensimmäiset kunnon ohjeet radonin torjuntaan rakentamisessa julkaistiin vuonna 2003, jonka jälkeen uudiskohteiden sisäilman radonpitoisuus alkoi laskea.

Tietämystä radoniin liittyen tulee lisätä edelleen, koska radonin pääsy sisäilmaan olisi suhteellisen helposti estettävissä rakentamisvaiheessa tai kattavan peruskorjauksen yhteydessä, mutta olemassa olevan rakennuksen radonkorjaus on haastavampaa.  

Tässä julkaisussa on pyritty vastaamaan useimpiin radoniin liittyviin kysymyksiin.

Mitä radon on?

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu.

Mistä radon on peräisin?

Suomessa rakennusten sisäilmaan päätyvän radonin pääasiallinen lähde on maaperä.

Toinen merkittävä lähde on rakennuspaikalle tuotavat täyttömaakerrokset, kuten alapohjarakenteen alle levitettävä sora-/sepelikerros. Myös muut rakennusmateriaalit (esim. betoni) tai juomavesi voivat sisältää pieniä määriä radonia.

Mistä tietää onko asunnossa radonia?

Sisäilman radonpitoisuuden voi saada selville vain radonmittauksen avulla. Radon on hajuton ja näkymätön kaadu, joten sen olemassaoloa ei pysty aistimaan.

Radonmittaus – miten radon mitataan?

Radonmittaus tehdään radonmittauspurkkien avulla.

Mittauspurkit asennetaan paikoilleen ja niiden annetaan olla suositellun mittausajan, jonka jälkeen ne kerätään pois ja toimitetaan tutkittavaksi. Tarkemmat ohjeet mittauksen toteuttamiseksi löytyvät Säteilyturvakeskuksen sivuilta.

Mitä radonmittaus maksaa?

Yhden radonmittauksen hinta on noin 50–100 € (sis. alv.).

Kuinka usein radon kannattaa mitata?

Sisäilman radonpitoisuus suositellaan mitattavan 10 vuoden välein. Radonin mittaaminen samasta rakennuksesta tätä useammin ei yleensä ole tarpeen. Mittauksen uusiminen peräkkäisinä vuosina on perusteltua esim. radonkorjauksen onnistumisen todentamiseksi.

Radon kannattaa aina mitata ennen isompaan korjaukseen ryhtymistä sekä sen jälkeen. Isolla korjauksella tarkoitetaan korjausta, jossa tehdään toimenpiteitä alapohja- ja perustusrakenteille. Mittaus kannattaa tehdä ennen korjaukseen ryhtymistä koska, jos radonpitoisuuden havaitaan olevan koholla, voidaan korjauksen yhteydessä kiinnittää erityishuomiota radonkaasun sisäilmaan pääsyn estämiseen.

Kuinka monta radonmittausta kannattaa tehdä?

Pinta-alaltaan alle 100 m2 asunnoissa riittää yleensä yksi mittaus. Isommissa asunnoissa ja pientaloissa suositellaan tekemään vähintään kaksi mittausta eri tiloihin tai kerroksiin.

Työpaikoilla ja isommissa kohteissa purkkien määrässä noudatetaan Säteilyturvakeskuksen ohjeistuksia.

Milloin radon kannattaa mitata?

Mittaus kannattaa tehdä aina, jos sisäilman radonpitoisuus epäilyttää. Pientaloissa mittauksen tekeminen on erityisen suositeltavaa, jos

• rakennus sijaitsee paikkakunnalla, jossa sisäilman radonpitoisuudet ovat tyypillisesti koholla
• rakennus sijaitsee harjulla tai muulla hyvin ilmaa läpäisevällä sora- tai hiekkamaalla
• rakennuksessa on asuinkäytössä oleva kellari tai alin kerros on osittain maan alla
• rakennus on rakennettu vuosina 1960…2005
• rakennus sisältää epätiiviitä tai hyvin ilmaa läpäiseviä rakenneratkaisuja
• rakennuksen perustusrakenteiden ympärillä on käytetty poikkeuksellisen paksuja sora-/sepelitäyttöjä.

Mihin vuodenaikaan radon pitää mitata?

Radon tulee mitata aikavälillä 1.9.–31.5.

Kauanko radonmittaus kestää?

Radonmittauksen suositeltu kesto on 3 kuukautta. Mittauksen minimikesto on 2 kuukautta.

Onko radonmittaus pakollinen?

Asuinrakennuksissa radonmittaus ei ole pakollinen, mutta suositeltava.

Työpaikoilla työnantaja voi olla velvollinen teettämään radonmittauksen. Säteilylain (859/2018) mukaan työnantajan on selvitettävä työpaikan radonpitoisuus, jos työtilat sijaitsevat

• alueella, jossa työpaikkojen radonpitoisuudet ovat tyypillisesti viitearvoja suurempia
• harjulla tai muulla hyvin ilmaa läpäisevällä sora- tai hiekkamaalla
• kokonaan tai osittain maanpinnan tason alapuolella
• talousvettä toimittavassa laitoksessa tai elintarvikehuoneistossa, jonka käyttämä vesi ei ole peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta ja pääsee kosketuksiin sisäilman kanssa.

Kenen vastuulla on radonin mittaaminen?

Asuinrakennuksissa radonin mittaus on rakennuksen omistajan vastuulla. Työpaikoilla radonin mittaus on työnantajan vastuulla.

Voiko radonmittauksen tehdä itse?

Voi. Radonmittaus on yksi helpoiten itse tehtävistä sisäilmamittauksista. Jokainen voi itse tilata radonpurkin Säteilyturvakeskukselta.

Radonin terveysvaikutukset – mitä radon aiheuttaa ihmiselle?

Pitkäaikainen altistuminen radioaktiiviselle radonille lisää keuhkosyöpään sairastumisen riskiä. Suomessa rakennusten sisäilmaan haihtunut radon aiheuttaa vuodessa vajaa 300 keuhkosyöpätapausta (lähde: THL). Radonin ei ole todettu aiheuttavan muita terveyshaittoja.

Radonin raja-arvot sisäilmassa

Asunnon tai muun oleskelutilan sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³. Uudet rakennukset tulee suunnitella siten, että sisäilman radonpitoisuus ei ylitä 200 Bq/m³. Nykyiset sisäilman radonpitoisuuden raja-arvot on annettu Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ionisoivasta säteilystä 1044/2018, joka on tullut voimaan 15.12.2018. Jos viitearvo ylittyy, on syytä ryhtyä toimenpiteisiin radonin sisäilmaan pääsemisen rajoittamiseksi.

Sisäilmastoluokituksessa 2018 radonpitoisuuden enimmäisarvoiksi eri sisäilmastoluokissa on annettu

• 100 Bq/m³ luokissa S1 (erinomainen/yksilöllinen sisäilmasto) ja S2 (hyvä sisäilmasto)
• 200 Bq/m³ luokassa S3 (tyydyttävä sisäilmasto).

Sisäilmastoluokitus on tarkoitettu käytettäväksi rakentamisen apuna, kun tavoitteena on entistä terveellisemmät ja viihtyisämmät rakennukset.

Miten tulee toimia, jos sisäilman radonpitoisuus on koholla?

Jos sisäilman radonpitoisuus ylittää oikeaoppisesti tehdyn mittauksen perusteella viitearvo 300 Bq/m³, kannattaa ottaa yhteyttä sisäilma-asioihin perehtyneeseen korjaussuunnittelijaan.

Miten radon pääsee huoneilmaan?

Radonia pääsee sisäilmaan tyypillisesti rakenteiden läpi tulevien ilmavuotojen mukana. Rakenteiden läpi ilmavuotoja voi tulla joko liitosten, läpivientien ja halkeamien/reikien kautta tai suoraan ilmaa läpäisevien materiaalien läpi.

Miten estää radonin pääsy sisäilmaan?

Olemassa olevassa rakennuksessa tapoja estää radonin pääsy sisäilmaan ovat mm.

• alapohja- ja perustusrakenteiden läpivientien ja liitosten tiivistäminen
• ryömintä-/tuuletustilallisen alapohjarakenteen tuuletuksen tehostaminen
• maanvaraisen alapohjarakenteen alapuoliseen soratäyttöön rakennusvaiheessa asennetun radonputkiston päähän asennetun imurin (puhaltimen) käynnistäminen tai sen lisääminen
• sisätilojen ilmanvaihdon tehostaminen
• sisätilojen ja ulkoilman välisen paine-eron säätäminen siten, etteivät sisätilat ole liian alipaineisia ulkoilmaan ja siten myös alapohjarakenteeseen nähden.

Uudiskohteissa radonin torjuntaan tulee kiinnittää huomiota suunnittelu- ja rakennusvaiheessa. Rakentamisvaiheessa tapoja estää radonin pääsy sisäilmaan rakennuksen valmistumisen jälkeen ovat mm.

• radonkatkojen lisääminen perustus- ja alapohjarakenteiden liitoskohtiin
• alapohja- ja perustusrakenteiden läpivientien ja liitosten tiivistäminen
• alapohjan betonilaatan oikeaoppinen jälkihoito halkeilun minimoimiseksi
• tuulettuvan alapohjarakenteen käyttäminen maanvaraisen sijaan
• maanvastaisten harkkoseinien tasoittaminen (slammaus) ja oikeaoppinen vedeneristäminen
• radonputkiston asentaminen alapohjarakenteen alapuoliseen sora-/sepelitäyttöön.

STUK:n otantatutkimuksen (2009) mukaan maanvaraiselle laatalle rakennetuissa matalaperustaisissa omakotitaloissa vapaasti tuulettuvan radonputkiston ja bitumikermin asennus alensivat radonpitoisuutta keskimäärin 55 %.

Millä keinoin sisäilman radonia voi vähentää?

Helpoin ja nopein tapa pienentää sisäilman radonpitoisuutta, on

• tehostaa ilmanvaihtoa
• säätää ilmanvaihto siten, että alin kerros ei ole alipaineinen alapohjarakenteeseen nähden.

Rakennuksen ylipaineistaminen sisältää kuitenkin riskin sille, että sisäilman kosteus pääsee tiivistymään rakenteiden sisään aiheuttaen kosteusvaurion. Ilmanvaihdon säätäminen tulee aina suunnitella tapauskohtaisesti, ja ennen toimenpidettä kannattaa konsultoida korjausrakentamiseen erikoistunutta rakenne- tai LVI-suunnittelijaa.

Radontilanne Suomessa – missä Suomessa on eniten radonia?

Suomessa sisäilman radonpitoisuudet (mediaani) ovat suurimpia

• Kymenlaaksossa
• Päijät-Hämeessä
• Itä-Uudellamaalla
• Etelä-Karjalassa
• Pirkanmaalla
• Kanta-Hämeessä

Eri maakuntien pientalojen radonpitoisuus on esitetty alla olevassa kuvassa.

Missä rakennuksissa on eniten radonia?

Asuinrakennuksissa radonia on tyypillisesti eniten pientaloissa.

Kerrostaloissa korkeat sisäilman radonpitoisuudet ovat harvinaisempia, koska radon on tyypillisesti maaperästä lähtöisin, ja vain alimman kerroksen asunnot ovat kosketuksissa maaperään. Eli kerrostalojen mahdolliset radonongelmat keskittyvät yleensä alimpaan kerrokseen.

Kerrostalojen paksut betonirakenteet sisältävät myös radonia, mutta niillä on tyypillisesti vain lievä sisäilman radonpitoisuutta nostava vaikutus.

Minkä ikäisissä rakennuksissa on eniten ja vähiten radonia?

Pientalojen radonpitoisuudet ovat tyypillisesti pieniä ennen toista maailmansotaa rakennetuissa taloissa (1900-luvun alun, 1920-luvun ja 1930-luvun pientalot). Pääsyynä tähän on alapohjarakenteena käytetty tuulettuva rossipohja.

Sodan jälkeen rakennettujen rintamamiestalojen (1940-luvun ja 1950-luvun pientalot) alimmasta asuinkerroksesta mitattu radonpitoisuus on tyypillisesti matala. Pitoisuutta laskee usein toissijaisessa käytössä oleva kellarikerros.

1960-luvulle tultaessa pientalojen (1960-luvun ja 1970-luvun pientalot) sisäilman radonpitoisuus alkoi hieman nousta, koska alimman asuinkerroksen alapohja- ja perustusrakenteet valettiin maata vasten ja toissijaisten kellaritilojen rakentaminen väheni.

Eniten radonia on kuitenkin vuosina 1980…2005 rakennetuissa pientaloissa (1980-luvun, 1990-luvun ja 2000-luvun alun pientalot) ja erityisesti niiden kellaritiloissa. Tämä johtuu mm. siitä, että 1980-luvulla yleistyi ilmaa, ja siten myös radonkaasua läpäisevien kevytsoraharkkojen käyttö perustuksissa ja maanvastaisissa seinärakenteissa.

Rakentamismääräykset ja radontorjunnan ohjeistus päivitettiin 2000-luvun alussa (v. 2003–2004), minkä seurauksena uusien pientalojen sisäilman radonpitoisuus alkoi pienentyä. STUK:n otantatutkimuksen (2009) mukaan vuosina 2006–2008 valmistuneiden pientalojen radonpitoisuuden keskiarvo oli noin 30 % pienempi kuin vuosina 2000–2005 valmistuneissa pientaloissa.

Eri-ikäisten pientalojen radonpitoisuus on esitetty alla olevassa kuvassa. Vaaka-akseli kuvaa rakennusvuotta.

Mitkä rakenteet läpäisevät eniten radonia?

Radonin kannalta huonoja rakenteita ovat rakenteet, jotka läpäisevät ilmaa. Näitä ovat mm.

• kevytsoraharkoista muuratut perustukset ja maanvastaiset seinät
• maanvarainen alapohjalaatta, joka on valettu huonekohtaisesti siten, että kantavat seinät läpäisevät laatan useasta paikkaa.

STUK:n otantatutkimuksen (2009) mukaan rinne- ja kellaritaloissa radonpitoisuuden keskiarvo ja mediaani olivat yli 50 % korkeampia kuin maanvaraisen laatan varaan perustetuissa taloissa. Suurin syy tälle oli radontorjunnan puutteellisuus harkkorakenteisissa maanvastaisissa seinissä.

Mitkä rakenteet läpäisevät vähiten radonia?

Radonin kannalta hyviä rakenteita ovat mm.

• hyvin tuulettuvat ryömintätilalliset alapohjat (ns. rossipohjat)
• reunavahvistettu laatta (tyypillinen 1960-luvulla yleistynyt perustamistapa)
• harkkojen sijaan betonista valetut kellarin maanvastaiset seinät.

STUK:n otantatutkimuksen (2009) mukaan radonpitoisuudet ovat ylivoimaisesti alimpia omakotitaloissa, joissa oli reunavahvistettu laatta tai tuulettuva alapohja (rossipohja).

Kiitos mielenkiinnostanne!

Epäilettekö rakennuksessanne sisäilmaan tai rakenteisiin liittyviä ongelmia? Jos kyllä, niin älkää epäröikö ottaa yhteyttä!

Lue myös

Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä?

Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?