Kellarin kattorakenne rintamamiestaloissa

Yläpuolelta koolattu ja lämmöneristetty betonilaattavälipohja on yleinen riskirakenne vuosina 1940–1960 rakennetuissa kellarillisissa pientaloissa (rintamamiestalot). Rakenne on tyypillisesti vaurioaltis lähinnä reuna-alueella (ulkoseinien vierustoilla).

Rakenne koostuu kellarin katon betonilaatasta, jonka yläpuolelle on rakennettu puurunkoinen ja yleensä sahanpurulla tai mineraalivillalla lämmöneristetty lattiarakenne. Kellarin katto tehtiin paloturvallisuussyistä betonista siitä lähtien, kun keskuslämmityksen yleistymisen takia kellariin alettiin sijoittamaan lämmityskattiloita.

Riskirakenteen käyttökohteet

Kellarin katon betonilaatan päälle tehtyä yläpuolelta lämmöneristettyä puurakenteista välipohjan riskirakennetta on käytetty lähinnä omakotitaloissa (rintamamiestalot).

Riskirakenteen käyttövuodet

Riskirakenne alkoi yleistyä omakotitaloissa 1930-luvulla, kun:

• Perusmuurissa alettiin luonnonkivien sijaan käyttää betonia.
• Kellarin katto alettiin valaa betonista keskuslämmityksen yleistymisen takia.

Riskirakenne oli yleisesti käytössä 1960-luvulle asti, jolloin kellarillisten pientalojen rakentaminen väheni.

Alla on esitetty riskirakenteen yleisyys eri vuosikymmeninä rakennetuissa omakotitaloissa. Punainen väri tarkoittaa, että riskirakenteen käyttö oli yleistä ja oranssi väri, että käyttö oli tavallista.

Riskirakenteen tunnistaminen

Riskirakenteen, eli yläpuolelta koolatun ja lämmöneristetyn betonilaattavälipohjan tunnistaa rakennekuvista, mutta sen olemassaoloa pystyy helposti arvioimaan myös paikan päällä. Betonilaatan alapinta on yleensä helposti havaittavissa kellarista käsin. Puukoolatun lattian tunnistaa 1.kerroksessa siitä, että lattia kopisee eri tavalla kuin betonilaatta. Riskirakenne selviää kuitenkin viimeistään 1.kerroksen lattiaan tehtävällä rakenneavauksella.

Riskirakenteen merkittävimmät riskit

Rintamamiestaloissa käytetty yläpuolelta koolattu ja lämmöneristetty betonilaattavälipohja on riskirakenne, joka sisältää joitakin kosteus- ja sisäilmariskejä, joista merkittävimpiä ovat:

• Betonirakenteen kautta syntyy kylmäsilta ulkoa sisälle.
• 1.kerroksen sisäilman kosteus saattaa tiivistyä betonilaatan yläpintaan.
• Ulkoilman tai maaperän kosteus saattaa siirtyä kapillaarisesti sokkelia ja betonilaattaa pitkin.
• Betonia pitkin siirtyvä tai betonilaatan yläpintaan tiivistyvä kosteus voivat aiheuttaa mikrobikasvua yläpuolisessa lämmöneristeessä tai puurungossa.
• Betonilaatan yläpinnassa oleva pikisively saattaa sisältää haitallisia PAH-yhdisteitä (kreosootti).
• Vaurioituneista materiaaleista on ilmayhteys 1.kerroksen sisäilmaan, jolloin vauriot heikentävät sisäilman laatua ja saattavat aiheuttaa sisäilmaongelmia.

Mikrobivauriot sijaitsevat yleensä ainoastaan ulkoseinien vierustoilla. Rakennuksen keskiosalla rakenne vaurioituu yleensä vain eristetilassa kulkevien putkien vuotojen seurauksena tai, jos kellari on kylmää tilaa.

Riskirakenteen vaurioitumisen todennäköisyys

Riskirakenne, eli yläpuolinen lämmöneriste/puukoolaus ei automaattisesti tarkoita, että rakenteessa on vaurio. Rakenteen vaurioitumiseen vaikuttaa moni asia, ja yläpuolisten materiaalikerrosten kunto kannattaa yleensä selvittää tarkemmilla tutkimuksilla. Kunnossa olevaa rakennetta ei ole välttämätöntä korjata – jos riskirakenne ei ole vaurioitunut viimeisten vuosikymmenten aikana, se tuskin vaurioituu tulevien vuosikymmentenkään kuluessa.

Riskirakenteen vaurioriskiä pienentävät asiat

Yläpuolelta koolatun ja lämmöneristetyn betonilaattavälipohjan riskirakenteen kosteus- ja mikrobivaurioitumisen riskiä pienentävät mm. seuraavat seikat:

• Rakennuksesta poispäin kallistavat vierustojen maanpinnat ja sadevesien ohjaaminen pois sokkelin luota.
• Sokkelin pinnoittaminen vettä hylkivällä, mutta vesihöyryä läpäisevälle maalilla tms.
• Sokkelin lämmöneristäminen ulkopuolelta.
• Betonilaatan yläpuolisen lämmöneristeen vaihtaminen vesihöyrytiiviiksi ja kosteutta kestäväksi.
• Betonilaatan alapuolisen lämmöneristeen poistaminen.  
• Kellarin pitäminen lämpimänä.
• 1.kerroksen sisäilman kosteuden laskeminen (= toimiva ilmanvaihto).

Rakennus tulee aina huomioida kokonaisuutena ja ennen mahdollisiin korjauksiin ryhtymistä tulee konsultoida vanhojen rakennusten asiantuntijaa, rakennusfysiikan asiantuntijaa tai korjaussuunnittelijaa, jotta vältytään vääriltä korjausratkaisuilta.

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?